Mitä meille tapahtuu kuoleman jälkeen?

Mitä meille tapahtuu kuoleman jälkeen? Päättyykö kaikki, vai jatkuuko jotain, ja jos jatkuu niin mitä ja millaisessa muodossa? 

Ollessaan pieni tyttö Corrie Ten Boom istui junassa isänsä vieressä. Äkkiä hän kääntyi isänsä puoleen ja kysyi: ”Isä, mitä on seksuaalinen synti”?

Isä kääntyi katsomaan tytärtään, muta ei ensin sanonut mitään. Sitten hän tarttui kattialla olevaan isoon matkalaukkuunsa, nosti sitä hieman ja laski sitten laukun takaisin lattialle.

”Kantaisitko tuon laukun junasta pois?” isä kysyi Corrielta. Tyttö nousi ja yritti nostaa laukkua, mutta se ei liikahtanutkaan.

”Se on minulle liian painava”, Corrie sanoi istuen takaisin penkille.

”Niin on,” isä sanoi. ”Ja olisin surkea isä, jos pyytäisin pientä tyttöä kantamaan noin raskasta taakkaa.  Tiedon kanssa on sama juttu. Jotkut asiat ovat liian raskaita lasten kannettaviksi. Kun tulet vanhemmaksi ja vahvemmaksi, jaksat kantaa myös ne. Siihen saakka sinun on vain luotettava siihen, että minä kannan ne puolestasi.”

Vaikeisiin kysymyksiimme vastataan aikanaan

Myös meillä voi olla mielessämme vaikeita ja jopa raskaita asioita, joita kyselemme Jumalalta. Voi myös tuntua siltä, että me emme saa niihin vastauksia. Yhdestä asiasta voimme kuitenkin olla varmoja.  Jumala laittaa rakastavat kätensä ympärillemme ja kuiskaa: ”Vielä nyt tuo asia on sinulle liian vaikea ja raskas, mutta tulee aika, jolloin saat vasauksen kysymyksiisi. Siihen saakka sinun on vain luotettava siihen, että minä tiedän ne”

Kuolema on vaikea asia, pelottava ja väkevä vihollinen, joka Raamatun mukaan kukistetaan vihollisistamme viimeisenä. (1.Kor.15:26)

Kuolema on sekä pelottava että kiinnostava asia

Kuolema on asia, jonka meidän nuoruutta ja menestystä palvova aikamme haluaa työntää pois näkyvistä. Monet elävät ikään kuin he eivät koskaan vanhenisi ja kuolisi. Silti myös heidän ajatuksissaan on paljon kuolemaan liittyviä kysymyksiä.

- Sammuuko kaikki kuolemaan? Siihen puu maatuu, mihin se kaatuu.

- Jäämmekö me kuoleman jälkeen jonkinlaisessa unitilassa odottamaan tuomion päivää?

- Jälleensyntyminen yhä uudelleen ja uudelleen vaikkapa eläimen hahmossa

- Vai siirrymmekö me kuoleman hetkellä taivaaseen rakkaittemme luo? Tai vaihtoehtoisesti kadotukseen, missä odottaa tuska ja kärsimys?

Raamatusta löytyy niukasti vastauksia

Raamatussa on niukasti vastauksia siihen, mitä meitä on odottamassa kuoleman rajan toisella puolella. Joitain viitteitä voimme sieltä silti löytää.

Golgatan ristillä Jeesus lupasi viereiselle ristille naulitulle ryövärille pääsyn paratiisiin ”jo tänään”:

Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä sinä olet minun kanssani paratiisissa." (Luuk.23:34).

Toisaalta Jeesus liitti kuolemisen ja nukkumisen toisiinsa Johanneksen evankeliumissa:

"Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet."  Opetuslapset sanoivat: "Herra, jos hän nukkuu, hän paranee."  Jeesus tarkoitti sitä, että Lasarus oli kuollut, mutta opetuslapset luulivat hänen puhuvan tavallisesta nukkumisesta. (Joh.11:11-13)

Myös Paavali puhuu kirjeessään  tessalonikalaisille kuolemasta nukkumisena:

Veljet, emme tahdo teidän olevan tietämättömiä poisnukkuneiden osasta, ettette murehtisi niin kuin ne, joilla ei ole toivoa. Jos kerran Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin kuin uskomme, niin samalla tavoin Jumala myös on Jeesuksen kautta tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. (1.Tes.4:13-17)

Ilmestyskirjassa olevat näyt kertovat kuolleista, jotka ovat hereillä palmunoksat käsissään ja ylistävät Jumalaa ja Karitsaa. 

Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa  ja huusivat kovalla äänellä: Pelastuksen tuo meidän Jumalamme, hän, joka istuu valtaistuimella, hän ja Karitsa!(Ilm.7:1-17)

Nukkuen ylösnousemista odottamassa vai heti hereillä tuonpuoleisessa?

Miten siis on? Heti paratiisiin vai ensin uneen? Onko edellä olevien kohtien välillä ristiriita?

Voisiko ”kuoleman uneen nukkuminen” tarkoittaa sitä, että henkilö on kuollut vain tälle maailmalle? kuten Eero Junkaala on asiaa hienolla tavalla kuvannut.  Kuollut on kuin nukkuva, joka ei reagoi ympärillään tapahtuviin asioihin. Nukkuva on jossain muualla, unien maailmassa, jonne muilla ei ole pääsyä.

Voisiko siis olla niin, että ”Kuoleman uneen nukkuessaan” ihminen ei kuole kokonaan. Osa hänestä siirtyy rajan toisella puolella olevaan todellisuuteen? Sellaiseen, mihin meillä ei voi olla yhteyttä, enempää kuin siellä olevillakaan on mahdollisuutta olla yhteydessä tähän meidän todellisuuteemme?

Raamattu kertoo, että aivan kuten me voimme herättää toisen ihmisen unesta, Jumala voi herättää kuoleman uneen vaipuneet ja antaa heille elämän takaisin. Kuolema ei siis ole kaiken loppu.

Entä kuolemanrajakokemukset? Miten suhtautua niihin?

Oman lisänsä kysymykseen siitä, mikä meitä odottaa kuoleman rajan toisella puolella, ovat tuoneet kirjat ja lehtien artikkelit, joissa kerrotaan niin sanotuista kuolemanrajakokemuksista. Tällä tarkoitetaan henkilöitä, jotka ovat sairauden tai onnettomuuden tuloksena todettu kuolleiksi. Kaikkien yllätykseksi he ovat kuitenkin palanneet jonkun ajan kuluttua elämään.

Mitä heille tapahtui, kun he olivat kuolleita? Mitä he kokivat ja näkivät?  Millaista oli siirtyminen tästä meidän maailmastamme rajan yli iankaikkisuuden puolelle? (Hyvä kirja aiheesta: John Burke, Taivaan rajalla, Päivä 2017, Kirjasta kerrotaan .)

Tällaisia kertomuksia on koottu ja tutkittu kymmeniä tuhansia. Ne ovat varsi samanlaisia ihmisen asuinpaikasta, iästä, koulutuksesta ja kulttuuritaustasta riippumatta.

Vertailemalla kertomuksia ja niistä tehtyjä tutkimuksia voidaan havaita, että kuolemanrajakokemuksilla on useita yhteisiä piirteitä:

1. Ruumiista irtautuminen; leijailu korkeammalla katselemassa kuollutta ruumistaan 

 

2. Tietoisuus nykyhetkestä; voi kertoa, mitä ”kuolleen” ruumiin ympärillä tapahtui

 

3. Kirkas valo, jota kohti ”kuollut” lähtee ylöspäin kulkemaan / lentämään

 

4. Suojelusenkeli tai joku muu vastaava valo-olento matkan oppaana

 

5. Valotunnelin päässä odottaa Jeesus sekä rakkaita sukulaisia ja ystäviä

 

6. Eletty elämä näytetään nopeana kuvasarjana

 

7. Valtava rauha ja hyvänolon tunne, haluttomuus palata ruumiiseensa

 

8. Paluu takaisin, koska vielä ei ollut aika siirtyä tuonpuoleiseen

Kiinnostaviksi tällaiset kertomukset tekee se, että ne eivät tunnu olevan ristiriidassa Raamatun opetuksen kanssa. Pikemminkin päinvastoin. Niinpä monet sanovat kokemuksen tai jo siitä kuulemisen tai kirjoista lukemisen vahvistaneen ja syventäneen heidän omaa uskoaan ja hengellistä elämäänsä. Samalla kuolemanpelko on vähentynyt tai jopa kokonaan poistunut: ”Miksi pelätä sellaista, mikä on jokaista vastassa, mutta vain vie ihmisen paljon parempaan todellisuuteen kaikkien poisnukkuneitten rakkaitten luo!”

Ehkäpä meitä kuoleman jälkeiseen odottavien asioiden tutkimisen ja pohtimisen tekee vaikeaksi se, että kuolema ja elämä ovat tämän rajallisen maailman käsitteitä. Siihen, mitä meillä on vastassa kuoleman rajan toisella puolella, meillä ei yksinkertaisesti ole edes oikeita sanoja eikä käsitteitä.

Entä montako taivasta meitä on odottamassa?

Kuoleman yhteyteen jotkut liittävät kysymyksen taivaitten määrästä. Onko meitä odottamassa vain yksi vai kenties useampia taivaita?

Tätäkin me joudumme tutkimaan samalla tavalla haparoiden kuin kuoleman jälkeisiäkin asioita. Tähänkään Raamattu ei anna yksiselitteistä vastausta.

Jeesuksen opettamassa Isä meidän -rukouksessa me rukoilemme: ”Isä meidän, joka olet taivaissa”. Taivaita tuntuisi siis olevan enemmän kuin yksi.

Hieman myöhemmin me jatkamme samassa rukouksessa: ”tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa”. Tämän mukaan taivaita olisikin vain yksi. (Matt.6:9-10)

Paavali tuntuu kannattavan useamman taivaan mallia, kun hän kertoo käyneensä ”kolmannessa taivaassa” (2.Kor.12:2). Vanhassa testamentissa Salomon puhuu rukouksessa monista taivaista: ”Asuisiko Jumala maan päällä? --- Taivasten taivaatkaan eivät ole sinulle kyllin avarat.” (1.Kun.8:27)

Raamatussa usein toistuva "Älkää pelätkö!" yltää myös kuoleman hetkeen ja jopa sen yli

Meidän on siis turha yrittää löytää Raamatusta selkää vastausta taivasten määrästä. Jos taas haemme vastauksia muista lähteistä, päädymme helposti harhateille ja vaarallisille vesille. Meille riittäkööt Raamatusta löytyvät Jeesuksen ja Paavalin sanat siitä, mikä häneen turvautuvia odottaa:

Jeesus kertoo omiaan odottavasta taivaasta näin:

Minun Isäni kodissa on monta huonetta - enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa, mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. (Joh.14:2-3)

Paavali puhuu samasta asiasta hieman eri sanoin:

Me julistamme, niin kuin on kirjoitettu, mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat. (1.Kor.2:9)

Olkaamme siis turvallisella mielellä. Kuolema on jo voitettu ja ovi iankaikkiseen elämään avattu!

------------------ 

Tämä teksti on Mettämaan majatalokahveella 24.9.2017 pitämäni alustuksen runko. Majatalolahveista aiheineen ja alustuksineen löydät enemmän .  

Sunnuntaina 24.9.2017 klo 14 Pihlavan pirtissä on aiheena:

Mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan, että vehnänjyvän on kuoltava?

Kaikkien syyskauden 2017 Majatalokahveitten ajankohdat, teemat, ja käsiteltyjen aiheiden tekstit löydät