Jos käytät yhden ihmisen tapaamiseen esimerkiksi viisi minuuttia, niin siitä kertyy päivässä yhteensä 15 minuuttia. Vuodessa näistä minuuteista tulee 90 tuntia.
Sähköpostien, Internetin ja tekstiviestien keskellä henkilökohtaisesta tapaamisesta on tullut aiempaa harvinaisempi mutta samalla yhä tärkeämpi asia. Tämä näkyy myös syyskuussa pääkaupunkiseudulla käynnistyvässä kaupunkimissiossa, jossa ihmiset halutaan tavoittaa suurten stadiontapahtumien sijasta henkilökohtaisilla keskusteluilla ja tapaamisilla.
Kuinka me voisimme oppia myös arjen keskellä kohtaamaan lähimmäisemme samalla luontevuudella, rakkaudellisuudella ja aidolla kiinnostuksella, jolla Jeesus suhtautui kaikkiin tapaamiinsa ihmisiin? Miten voisimme jättää kohtaamisistamme pois pelkistä ilmoista ja joutavuuksista puhumisen ja käyttää hetket todelliseen toistemme kohtaamiseen?
Miten osaisimme kysyä toisen kuulumisia niin, että olemme myös oikeasti kiinnostuneita vastauksesta? Tai miten rohkenisimme vastata kysymykseen niin, että kerromme enemmän kuin vain ongelmiemme suojaksi levittämämme savuverhon?
Mistä todellinen kohtaaminen sinun mielestäsi syntyy? Millainen on mielestäsi hyvä ja aito kohtaaminen? Jos olet kokenut sellaisen, niin millainen merkitys tuollaisella kohtaamisella on sinulle ollut?