Musertavan painavat vesilasit

Professorin luento oli alkamassa. Hän käveli sanaakaan sanomatta vesilasi kädessään luentosalin edessä. Aikoiko professori kenties aloittaa luentonsa tutulla ja jo loppuun kalutulla kysymyksellä siitä, onko vesilasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi?

Mutta professori esittikin kuulijoilleen aivan toisenlaisen kysymyksen: ”Kuinka paljon tämä vesilasi painaa?”

Opiskelijat ryhtyivät huutelemaan arvauksiaan. Useimmat ehdottivat vesilasin painoksi muutamaa sataa grammaa.

Kun arvaukset oli esitetty, opiskelijat odottivat professorin kertovan oikean vastauksen. Sen sijaan hän vain totesi, että kaikkien mielestä vesilasi oli ollut varsin kevyt.

”Tarkalla painolla ei itse asiassa ei ole merkitystä”, professori sanoi. ”Vesilasin paino riippuu siitä, miten kauan minä joudun sitä käsi ojennettuna pitämään,” hän jatkoi. ”Jos pidän vesilasia minuutin tai kaksi, se tuntuu hyvin kevyeltä. Jos yritän pitää sitä tunnin tai jopa toisenkin, se tuntuu painavalta. Kättäni alkaisi särkeä. Jos koettaisin pitää vesilasia koko päivän, käteni puutuisi ja kramppaisi. Joutuisin pudottamaan lasin kädestäni.”

”Noiden piinallisiksi muuttuvien minuuttien ja tuntien aikana vesilasin paino ei muutu. Silti joutuisin toteamaan, että mitä pitempään yrittäisin lasia pitää, sitä painavammalta se tuntuisi”, professori jatkoi.

”Murheilla, stressillä ja ahdistuksella on elämässämme samanlainen vaikutus. Jos ne viivähtävät vain hetken mielessämme, me selviydymme niistä helposti. Jos ne jäävät pyörimään ajatuksiimme tunneiksi, päiviksi ja viikoiksi, niin ne uuvuttavat ja masentavat meidät. Siksi meidän on pudotettava ne ajoissa pois mielestämme”, professori päätti luentonsa.

Apostoli Pietari tarjoaa ensimmäisessä kirjeessään meille ratkaisun professorin vesilasin kuvaamaan ongelmaan:

”Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät. Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.” (1.Piet.5:6-7)

Pietari kehottaa meitä nöyrtymään luopumalla omavoimaisuuden harhasta. Meidän on ymmärrettävä, että elämässä tulee eteen asioita, joiden edessä meidän omat voimamme eivät riitä. Tehtyä me emme saa tekemättömäksi. Sairaus ei pakene, vaikka me kuinka sitä toivoisimme. Monien asioiden edessä olemme voimattomia.

Elämä tarjoaa meille runsaasti tällaisia painaviksi muuttuvia vesilaseja. Jos me yritämme kantaa ne itse, me uuvumme ja menetämme vähätkin voimamme. Niinpä tuollaiset vesilasit on syytä hyvissä ajoin luovuttaa Jumalan vahvoihin käsiin. ”Sillä hän pitää teistä huolen”, kuten Pietarin kirjeessä sanotaan.

Seuraavassa jakeessa Pietari jatkaa:

”Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä.” (1.Piet:5:8)

Millä tavalla Saatana yrittää meidät niellä? Tapoja on runsaasti.

Se voi tapahtua Jumalan sanaa vääristelemällä. Näinhän käärme menetteli Paratiisissa houkutellessaan Aatamia ja Eevaa syömään kiellettyä hedelmää. 

Se voi tapahtua yrityksinä heikentää uskoamme ja luottamustamme Jumalaan. Kolmas tapa on houkutella meitä lankeamaan synteihin.

On vielä eräs tapa, jota Saatana menestyksellisesti ja siksi hyvin mielellään käyttää.

Saatana tietää, että varmin tapa saada saalista on toimia hiljaa ja huomaamatta.

Aatamia ja Eevaa Saatana lähestyi viattomalta kuulostavalla kysymyksellä: ”Onko Jumala todella sanonut?” Sinua ja minua Saatana lähestyy kysymällä: ”Miten sinun mahtaa käydä?” ”Kuinka aiot selvitä tuosta tilanteesta?” ”Voimasi ja taitosi tuskin riittävät tuon sotkun selvittämiseen!”

Noiden kysymysten pyöriessä mielessämme me jäämme tunnista toiseen, viikko viikon perään pitelemään kädessämme tuota Saatanan tarjoamaa vesilasia, kunnes olemme aivan masentuneita, epätoivoisia ja maahan lyötyjä. Tällaisen tilanteen varalle Pietari kirjoitti tämän aamun raamatunkohtamme loppuun rohkaisevat sanat:

”Kaiken armon Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa. Vähän aikaa kärsittyänne hän itse varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa teidät. Hänen on valta iankaikkisesti.” (1.Piet.5:10-11)

Hiljennytään, ystävät, yhdessä rukoukseen:

”Rakas taivaallinen Isämme,

sinä olit Jumala ennen maailman syntymistä

ja sinä olet oleva Jumala, kun maailmaa ei enää ole.

Johdata meitä läpi lyhyen elämämme,

häädä pois tuska ja pelko.

Lujita uskoamme

ja pidä yllä luottamusta siihen,

ettei mitään satu tietämättäsi.

Jätämme elämämme sinun haltuusi.

Tapahtukoon kaikessa sinun tahtosi.”

Aamen

---

Teksti perustuu maanantaina 13.7.2020 pitämääni Radio Patmoksen aamuhartauteen. Tekstinäni oli 1.Piet.5:6-11:

Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät. 7. Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.

8. Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä. 9. Vastustakaa häntä, uskossa lujina! Tiedättehän, että veljenne kaikkialla maailmassa joutuvat kokemaan samat kärsimykset.

10. Kaiken armon Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa. Vähän aikaa kärsittyänne hän itse varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa teidät. 11. Hänen on valta iankaikkisesti. (1.Piet.5:6-11)