Luukkaan evankeliumin 4. luvussa kerrotaan, miten Jeesus vaeltaessaan tuli myös Nasaretiin, missä hän oli kasvanut. Sielläkin hän meni tapansa mukaan sapattina synagogaan. Jeesukselle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja luki seuraavan tekstin:
”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista, julistamaan Herran riemuvuotta, päivää, jona Jumalamme antaa palkan.
Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia, antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan. Heitä kutsutaan Vanhurskauden tammiksi, Herran tarhaksi, jonka hän itse on istuttanut osoittaakseen kirkkautensa.” (Jes.61:1-3)
Kertoessaan Jeesuksen vierailusta Nasaretin synagogassa apostoli Luukas on kirjannut Jesajan kirjan tekstin evankeliumiinsa hieman tiivistetyssä muodossa. (Luuk.4:18-19)
Kun Jeesus oli lukenut tekstin, hän kääri kirjakäärön kokoon ja luovutti sen synagogan palvelijalle. Sen jälkeen Jeesus alkoi puhua: "Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen."
Tähän asti kaikki tuntui menevän hyvin. Kaikki ihailivat Jeesuksen viisaita sanoja. Tilanne muuttui, kun Jeesus paljasti, miksi kaikki olivat hänestä niin kovin kiinnostuneita. He eivät olleet tulleet synagogaan ottaakseen vastaan hänen sanomansa vaan nähdäkseen, tekisikö kaupungissa kasvanut puusepän poika kotikaupungissaan samanlaisia ihmeitä, joita hänen oli kerrottu tehneen alueen muissa kaupungeissa ja kylissä. He olivat kiinnostuneempia lahjoista kuin niiden antajasta. Heille Jeesus oli vain oman pikkukaupungin puusepän poika.
"Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan”, Jeesus sanoi ja paljasti kuulijoittensa perimmäiset motiivit. Silloin kaikki paikalla olleet raivostuivat. He ajoivat Jeesuksen ulos kaupungista ja yrittivät syöstä Jeesuksen alas jyrkänteeltä, jolle kaupunki oli rakennettu.
Luukas päättää evankeliuminsa 4. luvun lauseella: ”Mutta Jeesus kulki väkijoukon halki ja jatkoi matkaansa”.
Kaikki se, mitä profeetta Jesaja kirjoitti jo noin 700 vuotta ennen Nasaretin synagogan tapahtumia, toteutui seuraavien noin kolmen vuoden aikana. Jeesus julisti hengellisesti köyhille ilosanomaa syntisiä rakastavasta ja armollisesta Jumalasta. Jeesus vapautti synnin orjia kahleista. Jeesus avasi sokeat silmät näkemään, paransi sairaita, ruokki nälkäisiä ja julisti niin sanoin kuin teoin Jumalan valtakunnan tuloa ihmisten keskelle.
Oliko Jesajan ihmeellinen profetia siis täyttynyt ja kokonaisuudessa toteutunut, kun Jeesus kärsittyään, kuoltuaan ja ylösnoustuaan astui ylös taivaaseen?
Jesajan tekstin viimeinen lause tähtää paljon pitemmälle kuin vain Öljymäelle, josta Jeesus kolmen vuoden toimintansa jälkeen astui taivaaseen (Ap.t.1:9-11). Jesajan teksti on minä -muodossa lukuun ottamatta viimeistä lausetta. Siinä profetian viesti muuttuu monikkoon, ja laajenee ”heihin”:
”Heitä kutsutaan Vanhurskauden tammiksi, Herran tarhaksi, jonka hän itse on istuttanut osoittaakseen kirkkautensa.” (Jes.61:3)
Ketä ovat ”he”? He ovat niitä, jotka ovat saaneet Jeesukselta syntinsä anteeksi ja pukeneet siksi murheen jälkeen päälleen ylistyksen viitan.
Jesajan profetian ympyrä tavallaan sulkeutuu, kun Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumin 14. luvun jakeessa 12:
"Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin.” (Joh.14:12)
Mitä Tekoja Jeesus tuossa tarkoittaa? Sen kertovat Jesajan jakeet ja Jeesuksen meille antama esimerkki: Hän lähettää seuraajansa julistamaan hengellisesti köyhille ilosanomaa syntisiä rakastavasta ja armollisesta Jumalasta. Hän lähettää heidät vapauttamaan synnin orjia kahleista, avaamaan sokeita silmiä, parantamaan sairaita, ruokkimaan nälkäisiä sekä julistamaan sanoin ja teoin Jumalan valtakunnan tuloa ihmisten keskelle.
Miten tuo kaikki voisi olla meille mahdollista? Tähänkin kysymykseen me saamme vastauksen Jeesukselta. Ennen taivaaseen astumista hän sanoi seuraajilleen:
”Te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka."
Pyhän Hengen antama voima siis riittää maan ääriin asti, ihan tänne pohjolan perukoille, Suomeen saakka!
Rukoillaan yhdessä virren 424 ensimmäisen säkeistön sanoin:
Maan ääriin asti, Herra, vie valtakuntasi,
sytytä Hengen liekki kansoille valoksi.
Työvoimaa uutta kutsu viljaasi korjaamaan
ja kaikki kansat voita sinua seuraamaan.
Aamen
Siunausta elämääsi, ystäväni!
----
Teksti perustuu maanantaina 31.8.2020 pitämääni Radio Patmoksen aamuhartauteen