Professori saapui luennolle ja kertoi yllättäen järjestävänsä kokeen. Opiskelijat hämmästyivät. Monet myös pelästyivät. Miten he mahtaisivat selviytyä, kun tämän päivän aiheeseen tutustuminen oli jäänyt kovin vähiin.
Professori kaivoi salkustaan koepaperit ja alkoi jakaa niitä opiskelijoille. Hän asetti paperit heidän eteensä tyhjä puoli päälle päin. Samalla hän varoitti heitä kääntämästä paperia ennen kuin hän antaisi siihen luvan.
Kun kaikki olivat saaneet paperin, professori palasi kateederin taakse ja käski kääntää paperin. Kaikkien yllätykseksi valkoisella paperilla ei ollut mitään muuta kuin sivun keskelle sijoitettu musta piste. Opiskelijoitten tuijottaessa hämmästyneinä paperia professori sanoi:
”Mitä näit, kun käänsit paperin? Kirjoita näkemästäsi paperille. Kerro, millaisia ajatuksia, muistoja tai tulevaisuuteen liittyviä asioita näkemäsi sinussa herättää. Merkitse lopuksi paperin alle oma nimesi. Kerään koepaperit, kun kaikki ovat ennättäneet kirjoittaa vastauksensa.”
Tyrmistyksestä selvittyään opiskelijat ryhtyivät kirjoittamaan vastauksiaan. Kun professori keräsi koepaperit, hän saattoi jo nopealla vilkaisulla havaita erään asian. Vaikka tekstit olivat keskenään kovin erilaisia, niin kaikki ne keskittyivät mustan pisteen pohtimiseen.
Opiskelijat odottivat jännittyneinä, miten heidän vastauksensa arvosteltaisiin. Kuka saisi hyvät pisteet, ja kenen vastaus päättyisi kenties hylkäämiseen. Professori laski koepaperit pöydälle ja katseli hetken opiskelijoita. Viimein hän sanoi:
”Kukaan teistä ei huomannut sitä, mitä paperilla oli kaikkein eniten eli puhdasta valkoista pintaa. Jokainen teistä keskittyi niin tiiviisti mustaan pisteeseen, että kaikkein suurin asia jäi huomaamatta.
”Myös elämässä meille käy usein juuri niin”, professori jatkoi. ”Meidän elämämme tarjoaa runsaasti valoisia, kirkkaita ja iloisia asioita, mutta silti me keskitymme helposti omiin mustiin pisteisiimme. Maailma ja omat virheemme ovat piirtäneet niitä elämäämme, mutta koskaan ne eivät kuitenkaan kykene tekemään tyhjäksi Jumalalta saamiamme lahjoja.”
”Mustista pisteistämme huolimatta meillä on täysi syy iloita ja kiittää Jumalaa elämän lahjasta ja kaikesta sen mukana saamastamme. Kauniista luonnosta, ystävistä. työstä, harrastukista, meitä rakastavista ihmisistä sekä kyvystämme rakastaa muita.”
”Älkää keskittykö mustiin pisteisiin, etteivät ne saisi teitä unohtamaan kaikkea hyvää, minkä Jumala on meille antanut. Kiittäkää kaikesta hyvästä, mitä olette saaneet, niin teidän ilonne valaisee myös tapaamienne ihmisten elämää”, professori päätti luentonsa.
Siirrytään yliopiston luentosalista jääkiekkokaukaloon ja Pekingin Olympialaisiin. Kuten kaikki tiedämme, suomalainen leijonajoukkue voitti siellä Jukka Jalosen valmentama kultamitalin.
Olympialaisten jälkeen Jukalta on kysytty monen kertaan hänen menestyksensä salaisuutta. Miten hänestä on tullut kaikkien aikojen jääkiekon maajoukkueemme paras suomalainen valmentaja? Miten hän on saanut joukkueen jäsenet pelaamaan noin hyvin yhteen? Kuinka hän on saanut henkilökohtaista voittoa janoavat pelaajat kannustamaan ja tukemaan toisiaan?
Näin Jukka Jalonen on vastannut:
”Asioita voi katsoa kahdelta kantilta, nähdä positiiviset puolet ja nauttia niistä tai nähdä kaikki negatiiviset puolet. Olen kokemuksen ja kantapään kautta oppinut, että positiivisuudessa on valtavan paljon voimaa.”
Myös Jeesus haluaa valmentaa seuraajansa näkemään ilon ja kiitoksen aiheet. Opetettuaan kansaa Jeesus sanoi: "Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.” (Joh.15:11)
Luukkaan evankeliumin 6. luvun jakeessa 23 Jeesus kehottaa meutä iloitsemaan vaikeuksienkin keskellä:
"Autuaita olette te, kun teitä Ihmisen Pojan tähden vihataan ja herjataan, kun ihmiset erottavat teidät keskuudestaan ja inhoavat teidän nimeännekin. Iloitkaa silloin, hyppikää riemusta, sillä palkka, jonka te taivaassa saatte, on suuri.” (Luuk.6:22-23)
Jeesus ei halua, että me alati murehdimme omia virheitämme, puutteitamme ja syntejämme, jotka on jo annettu meille anteeksi. Jeesus haluaa meidän iloitsevan siitä, että hän on vapauttanut meidät synnin ja kuoleman orjuudesta. Hän halua tehdä meistä iloa täynnä olevia evankeliumin eli ilosanoman jakajia.
Voisiko suurempaa iloa edes olla kuin se, että syntinen ihminen saa tietää saaneensa oikeuden tulla Jumalan lapseksi ja iankaikkisen elämän perilliseksi.
Psalmin 118 jakeessa 24 meille sanotaan:
”Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä!”
Rakkaat ystävät, eiköhän oteta psalmin sanat evääksi jokaisen uuden päivän matkalle!