Näin oheisen kuvan Facebookissa. Kuvassa pieni lapsi istu apua anovana rikkinäisessä astiassa. Yläpuolella on viiltävän paljastava teksti: ”Nälkä tappaa enemmän kuin Ebola, mutta sitä ei pidetä merkittävänä ongelmana, koska rikkaat eivät kuole siihen.”
Todellinen kiinnostus Ebolaa kohtaan virisi siinä vaiheessa, kun tauti alkoi uhata muitakin kuin afrikkalaisia. Virus ei valikoi. Se sairastuttaa ihmisiä tasapuolisesti varallisuuteen ja ihonväriin katsomatta. Siksi jokainen Euroopassa tai Yhdysvalloissa kirjattu tapaus on saanut palstatilaa paljon enemmän kuin sadat Afrikassa menehtyneet potilaat.
Joka vuosi noin 2,6 miljoonaa lasta kuolee nälän seurauksena. Noin 805 miljoonaa ihmistä kärsii päivittäin nälästä. Aliravittuja ja alipainoisia lapsia maailmassa on noin 100 miljoonaa. Näin siitä huolimatta, että nälkäisten ihmisten määrä maailmassa on viime vuosikymmeninä merkittävästi laskenut.
Suurimmassa vaarassa ovat pienet lapset. Esimerkiksi vuonna 2008 lähes 9 miljoonaa lasta kuoli ennen kuin he ennättivät täyttää viittä vuotta. Yli puolet näistä tapauksista johtui tavalla tai toisella nälästä ja aliravitsemuksesta.
”Ei kai sentään täällä sivistyneessä Euroopassa…”
Me ajattelemme helposti, että nälkä ja nälänhädät ovat samanlaisia kuin Ebola. Niistä kärsivät lähinnä vain kehittymättömät maat, joita on runsaasti mm. Afrikassa. Täällä Euroopassa samoin kuin Yhdysvalloissa asiat ovat toisin. Terveydenhoito ja sosiaalituet takaavat kaikille edes jonkinlaisen perusturvan.
Tuollainen näkemys ei pidä yhtä todellisuuden kanssa. Myös täällä Euroopassa ja Euroopan Unionin piirissä on alueita, jotka ovat vailla kaikkea sitä, mitä me pidämme itsestään selvyytenä ja meille ilman muuta kuuluvana. Samaan aikaan, kun EU:n pirissä jaellaan tukirahoina miljardeja asiansa kelvottomasti hoitaneille valtioille ja pankeille, EU:n kansalaiset kärsivät toisaalla nälkää ja kurjuutta. Sen korjaamiseen riittäisi murto-osa edellä mainituista tukimiljardeista.
Eräs tällainen Euroopan häpeätahra on Romania. Sen syrjäisissä romanikylissä vallitsevat puute, nälkä, aliravitsemus ja lapsikuolemat. Niiden kylien olosuhteet ovat jotain sellaista, mitä meidän on paikan päällä käymättä mahdotonta ymmärtää.
Aloitetaan auttaminen yhdestä lapsesta
Olin Kaijan kanssa marraskuussa 2011 mukana jakamassa Operaatio Joulun Lapsen kenkälaatikon kokoisia joulupaketteja Romanian syrjäkylissä asuville Euroopan köyhimmille lapsille. Monelle lapselle tuo paketti oli ensimmäinen hänen koskaan saamansa oma paketti. Se valtava ilo, minkä paketeista löytyneet vaatteet, hygieniatarvikkeet, lelut, koulutarvikkeet ja monet muut tavarat saivat aikaan, jäi pysyvästi mieleeni.
Joku voi kysyä, mitä merkitystä maailmassa vallitsevan suunnattoman kurjuuden ja epäoikeudenmukaisuuden keskellä on yhdellä paketilla? Mitä yksi ihminen voi kaikelle tuolle? Mitä merkitystä minun ponnisteluillani voi olla noin suunnattoman kurjuuden kohdalla?
Suuret luvut, jotka kertovat puutteen ja kurjuuden valtavasta määrästä, aiheuttavat helposti avuttomuuden tunteen. Siksi meidän on opittava ajattelemaan apua tarvitsevaa ihmistä eikä tilastoja.
Lopetetaan lukuihin tuijottaminen. Pyritään näkemään ihminen, edes yksi ainoa, kaiken tilastoinnin takaa. Opetellaan auttamaan vaikkapa vain yhtä ihmistä kerrallaan. Pieni lapsi, joka saa sinun kokoamasi ja lähettämäsi Joulun Lapsi paketin, tulee monella tavalla kohdatuksi ja autetuksi. Kuinka monta lasta saisikaan toisenlaisen joulun, jos me kaikki ajattelisimme ja toimisimme tuolla tavalla!
Siksi haastan myös sinut mukaan Operaatio Joulun Lapseen. Tietoa keräyksestä ja osallistumisohjeet löydät näiden linkkien takaa sekä . Jälkimmäisillä sivuilla on runsaaasti kuvia ja videoita Roomaniasta. Sivuilla myös kerrotaan, miksi jokaisen kannataisi osallistua keräykseen sekä Joulun Lapsen Keski-Uudenmaan aluetiimin toiminnasta.