" src="../data/kuvat/cache/p1220898-1.jpg-208x156-99bd81f7af1732c2a6c36d8e2b595010.jpg">
Työelämää paljon tutkineen ja mm. käsitteen tunneäly kehittäneen professorin huoli amerikkalaisesta nuorisosta ei varmasti ole turha. Samaa huolta olisi syytä tuntea myös Atlantin tällä puolella. Arvot – tai pitäisikö sanoa arvottomuus – leviävät median välityksellä nopeasti kaikkialle.
Vielä neljä vuotta sitten Valtion nuorisoasiain neuvottelukunnan Nuorisobarometri kertoi, että kaksi kolmasosaa 15-29-vuotiaista nuorista uskoi Jumalaan. Vakaumukseltaan ateisteja oli tuolloin alle kymmenen prosenttia, ja kirkon oppien mukaan Jumalaan uskoi viidennes nuorista. Barometrin mukaan nuorten mielestä kirkon tärkein tehtävä oli hautausmaan ylläpito.
Noin siis neljä vuotta sitten. Sen jälkeen on yleisessä mielipiteessä ja yhteiskunnan arvoissa luisuttu yhä kauemmaksi perinteisistä käsityksistä. Olisikin todella mukava tietää, millaiset luvut nyt tehty vastaava tutkimus antaisi.
Nuorisobarometrissä selviteltiin vuonna 2006 myös sitä, mihin usko, silloin kun sitä oli, käytännössä perustui. Lapsuudenkodin uskonnollisuus oli tärkeä vaikuttaja. Mitä iäkkäämpi ja paremmin koulutettu äiti oli, sitä uskonnollisempi lapsesta tuli.
Jokainen tietää, miten käy kasvin, jolta puuttuvat juuret. Vaikka aurinkoa ja vettä olisi riittävästi, kasvi menehtyy. Yhtä huono on lopputulos yhteiskunnassa, missä ihminen revitään juuriltaan.
Meidän yhteiskuntamme ei ole koskaan aikaisemmin ollut yhtä turvallinen, yltäkylläinen, suvaitsevainen ja kaikille kaikkea tarjoava kuin nykyään. ”Aurinkoa ja vettä” pitäisi siis olla riittävästi. Silti uusi kansantauti on masennus. Nuorison väkivalta muuttuu tutkimusten mukaan entistä raaemmaksi. Nuorten eläkeläisten määrä räjähtää käsiin (katso edellinen blogi) ja työelämää hallitsevat professori Gardnerin kuvaamat viidakon lait.
Juuret puuttuvat. Kun kaikki on suhteellista ja mikä tahansa rakkauden tai suvaitsevaisuuden nimissä hyväksyttävää, ei löydy paikkaa, mihin juurtua. Ajatus uudesta uljasta nykyihmisestä, joka on vapaa, suvaitsevainen, oikeudenmukainen ja kaikkia rakastava, jää ilman juuria pelkäksi utopiaksi.
Vaatimuksilla uskonnon rajaamisesta yksityisasiaksi ja koulujen uskonto-opetuksen ajamisesta alas yhteiskunta sahaa oksaa, jonka varaan koko kulttuurimme on rakennettu. Hyvänä apuna tässä uuden uljaan maailman rakentamisessa ovat ne kirkon päättäjät ja johtajat, jotka tulkitsevat Raamattua humanismin silmälasien läpi sen sijaan, että arvioisivat yhteiskuntaa Raamatun Sanan valossa.
Meneillään olevan kehityksen tuloksen voi jokainen lukea Raamatusta. Aikaamme hyvin kuvaava kohta löytyy Paavalin toisesta kirjeestä oppilaalleen Timoteukselle: 2 Tim.3:1-5.