Olenko vapaa tekemään
oikein
Nuoren miehen jääkaapin ovessa oli pienellä magneetilla kiinni lappu: ”Todellinen vapaus on sitä, että on vapaa tekemään oikein.” Mies kertoi, että tuo lyhyt teksti oli muuttanut hänen elämänsä. Siitä oli tullut hänen ohjenuoransa syömisessä, asioiden tekemisessä sekä ostoksilla käymisessä.
”Aiemmin minun tuli monissa
asioissa ajauduttua. Kun kuulin, mitä kaikkea muut olivat hankkineet tai
puuhanneet, halusin toimia samalla tavalla. Nykyisin mietin, teenkö
oikein itseäni ja terveyttäni kohtaan, jos ostan roskaruokaa tai sokeroituja
virvoitusjuomia? Pohdin, tarvitsenko todella tätä tavaraa, vai olenko
pelkästään mainonnan uhri? Elämästäni on tullut paljon helpompaa. Rahaakin on
samalla säästynyt ja kuntoni on parantunut,” mies selitti tyytyväisenä.
Mietitään hetki lausetta: ”Todellinen vapaus on sitä, että on vapaa tekemään oikein.”
Me elämme maailmassa, missä monenlaiset voimat yrittävät saada meidät hylkäämään vapautemme tehdä oikein.
Lause saa kysymään, olenko minä oikeasti vapaa tekemään oikein? Uskallanko toimia oikein silloinkin, kun minua ollaan houkuttelemassa mukaan sellaiseen, jonka omatuntoni ilmoittaa arvojeni ja uskoni vastaiseksi?
Useimmat meistä ovat oppineet lapsesta saakka käyttäytymään, puhumaan ja pukeutumaan samalla tavalla kuin kaveritikin. Olemme oppineet, että joukosta erottuminen voi olla vaarallista. Sooloilevat joutuvat helposti syrjityiksi ja koulukiusatuiksi.
Eikä aikuisena ole sen helpompaa. Jos joku ei juhlittaessa käytä muiden tavoin reippaasti alkoholia, hän saa kuulla sylkevänsä lasiin. Ilonpilaaja suljetaan helposti joukon ulkopuolelle.
Erilaisuudella on siis hintansa. Sosiaalinen paine vie helposti meiltä vapauden toimia oikein.
Tekniikan kehityksen myötä kristityn vaellus on käynyt yhä kivikkoisemmaksi. Internetin keskustelupalstoilla on haastavaa olla vapaa tekemään oikein.
Kun luen netistä kristityn veljeni tai sisareni kirjoituksen tai kannanoton, johon sydämeni innolla yhtyy, ensimmäinen ajatukseni on ilmaista peukutuksella, että olen samaa mieltä. Ennen kuin ehdin sitä tehdä, jostain sisältäni nousee varoittava ääni: ”Mieti nyt vähän. Haluatko todella tulla leimatuksi? Sinähän tiedät, että tuollaisen tekstin peukuttaminen leimaa sinut. Kaikki ajattelevat, että sinäkin kuulut noihin!”
Olenko tuollaisina hetkinä vapaa peukuttamaan, vai jatkanko hieman vain itsekseni nyökytellen seuraavien kuvien ja tekstien pariin?
Raamatun käyttäytymisohjeet ohjeet meille kristityille ovat selkeät ja kovin ehdottomat. Paavali neuvoo meitä 1. Tessalonikalaiskirjeen 5. luvun jakeessa 11 samalla jo olettaen, että niinhän me tietysti teemmekin:
”Rohkaiskaa ja vahvistakaa siis toinen toistanne, ja niinhän te teettekin.” (1.Tess.5:11)
Miksi Paavali olettaa, että Jeesuksen seuraajat rohkaisevat toisiaan ja vahvistavat toistensa uskoa? Siksi, että Jeesus ei koskaan väsynyt korostamasta, miten tärkeää hänen omiensa keskinäinen rakkaus on.
Seuraajiensa keskinäisen rakkauden mitaksi Jeesus asetti itsensä ja oman rakkautensa meitä syntisiä kohtaan: Johanneksen evankeliumin 15. luvun jakeessa 12 Jeesus antaa meille käskyn, joka ei jätä varaa tinkimiselle tai selittelylle:
”Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä.” (Joh.15:12)
Jeesus on rakastanut ja yhä rakastaa sinua ja minua sekä meidän seurakuntaamme ja kirkkoomme kuuluvia niin paljon, että hän oli meidät pelastaakseen valmis kärsimään ja kuolemaan ristillä.
Sama Jeesus rakastaa samalla rakkaudella myös niitä, jotka kuuluvat toisiin seurakuntiin tai kirkkokuntiin. Niitä, joilla on erilaiset perinteet, toisenlaisia tulkintoja ja omistamme poikkeavia painotuksia. Tuollaiset meille kenties aivan keskeiset seikat eivät millään tavalla vähennä Jeesuksen rakkautta heitä kohtaan.
Jeesus ei kuollut pelastaakseen kirkkoja tai seurakuntia. Jeesus kuoli pelastaakseen puoleensa kääntyviä syntisiä ihmisiä, joita hän rakasti ja yhä rakastaa.
Miten noin valtava ja pyyteetön keskinäinen rakkaus voisi olla meille mahdollista?
Aloitin lukemalla Galatalaiskirjeen 5. luvun 1. jakeen. Saman luvun jakeissa 13 ja 14 Paavali kertoo, miten vapaus ja rakkaus liittyvät toisiinsa:
”Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne. Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi’." (Gal.5:13-14)
Kristitylle olla vapaa tekemään oikein tarkoittaa lähimmäisten rakastamista. Se tarkoittaa luopumista itsekkyydestä, oman edun tavoittelemisesta ja tarpeesta päästä aina sanomaan viimeinen sana. Vapautta vähentää ”minä” sanojen käyttöä ja vapautta antaa tilaa kuuntelemiselle, ymmärtämiselle ja sitä kautta myös kasvavalle keskinäiselle rakastamiselle.
Muistetaan, ystävät Paavalin sanat Galatian seurakunnalle ja pidetään niistä kiinni:
”Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.” (Gal.5:1)
Rukoillaan, ystävät, yhdessä:
Rakas taivaallinen Isämme,
anna meille kaikissa tehtävissämme apusi,
kaikissa riidoissa ohjauksesi,
kaikissa vaaroissa suojasi,
kaikissa murheissamme rauhasi.
Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta.
Aamen.
(Teksti perustuu maanantaina 17.5.2021 pitämääni Radio Patmoksen aamuhartauteen)
