Juhannus on tulossa. Säät ovat mitä ovat. Lämpötilat keikkuvat kymmenen asteen kahden puolen. Samoja lukemia kuin Uuden vuoden päivänä. Nyt jos koskaan on tärkeää saada omat säädöt kohdalleen, ettei masennus pääse yllättämään.
Vanha kelttiläinen rukous toivottaa ystävälle sopivia säitä. Kaikki tasapainossa. Tuulta, aurinkoa, sadetta ja reipasta askelta sopivasti. Tätä kannattaa toivoa ja rukoilla nyt niin itselle kuin lähimmäisillekin:
”Tulkoon tie sinua vastaan, olkoon tuuli aina myötäinen,
päivä poskillesi paistakoon, sade pelloillesi virratkoon.
Ja kunnes kohdataan, elämäsi jääköön käsiin Jumalan.”
Winston Churchill on sanonut, että pessimisti näkee vaikeuksia kaikissa mahdollisuuksissa, mutta optimisti näkee mahdollisuuksia kaikissa vaikeuksissa. Siinä on tärkeä ero. On sanottu, että 20 prosenttia elämästämme ja onnellisuudestamme on sitä, mitä meille tapahtuu. Loput 80 prosenttia muodostuu siitä, miten me elämään ja sen tuomiin tilanteisiin - hyviin ja vähemmän hyviin - suhtaudumme.
Jumalan mahdollisuuksia voi nähdä silloinkin, kun käsillä näyttäisi olevan pelkkiä ongelmia. Olen aina ihaillut Habakukin kirjan kohtaa, missä todetaan, että ei tässä vielä ole oikeastaan mitään kiitoksen aihetta, mutta kun Hän on kerran luvannut auttaa, niin kyllä Hän sen vielä tulee tekemään. Joten ei muuta kuin jo nyt säistä ja olosuhteista riippumatta kiittämään ja iloitsemaan!
”Vielä ei viikunapuu ole kukassa, viiniköynnöksissä ei ole rypäleitä, vielä ei oliivipuu kanna hedelmää eikä pelloilla kypsy vilja, vielä ei aitauksessa ole lampaita eikä karjaa tarhassa. Mutta jo nyt minä riemuitsen Herrasta, iloitsen Jumalastani, joka pelastaa.” (Hab. 3:17-18)
Habakukin toiveikas asenne on tarpeen tällaisena kesänä, jolloin kasvu on myöhässä, säät ennätyksellisen kylmiä ja juhannuksen lämpötilat samaa luokkaa Uuden vuoden päivän kanssa. Kiitetään ja iloitaan siitä huolimatta, sillä parempaa on luvassa!
Sellaista on todellista realismia!