Olisi kannattanut kertoa totuus

Neljä opiskelijaa oli sunnuntaina illalla juhlimassa. Juteltavaa riitti, musiikki oli aivan mahtavaa ja juomiakin oli tullut hieman nautituksi. Se, että seuraavana aamuna oli tärkeä tentti, oli tyystin karissut kaikkien mielestä.

Kun tuli aika lähteä kotiin, karu todellisuus iski vastaan. Millä kummalla he selviäisivät tentistä, kun ilta oli opiskelun sijasta kulunut viihteellä?

Viimein yksi porukasta keksi hyvän idean: ei mennä aamulla kouluun, myöhästytään juuri sopivasti ja pyydetään opettajalta mahdollisuutta suorittaa tentti jonain toisena päivänä.

Ajatus tuntui hyvältä. Piti vielä sepittää tarina, minkä takia he kaikki myöhästyivät tentistä samaan aikaan. Sekin pulma ratkesi: He kertoisivat kaikki olleensa toisessa kaupungissa hyvän ystävänsä häissä. He olivat lähteneet aikaisin aamulla ajamaan takaisin, mutta paluumatkalla auton rengas oli puhjennut. Avun saaminen oli vienyt niin paljon aikaa, että he eivät olleet ehtineet ajoissa paikalle tullakseen tenttiin. Kun he vielä saapuisivat paikalle auton työntämisestä ja renkaan vaihtamisesta sopivan likaisina, niin kaikki menisi varmasti hyvin.

Aamulla he saapuivat kouluun, kun tentti oli jo päättymässä. He kertoivat opettajalle yhteisesti sopimansa selityksen myöhästymiselleen. He vakuuttivat valmistautuneensa tenttiin hyvin, joten voisivatko he suorittaa tentin joskus myöhemmin?

Opettaja kuunteli, nyökytteli ja lupasi, että oppilaat voisivat suorittaa tentin myöhemmin. Kun ajankohta oli sovittu, oppilaat poistuivat tyytyväisinä. Tarina oli mennyt täydestä ja he olivat selviytyneet kiperästä tilanteesta.

Kun uusi tenttipäivä koitti, kaikki saapuivat ajoissa paikalle. Opettaja jakoi heille koepaperin suljetussa kirjekuoressa. Sitten hän sijoitti oppilaat eri huoneisiin suorittamaan tenttiä. Kun oppilaat avasivat kuoren ja ottivat koepaperin esille, siinä luki:

”Tentissä on kaksi pisteytettyä kysymystä. Tentin suorittaminen edellyttää 100 pistettä. Kysymykset:

1. Oma nimi _______________________ (1 piste)

2. Minkä pyörän rengas puhkesi? ______ (99 pistettä)

Totuudessa pysyminen ei aina ole helppoa. On tilanteita, joissa totuus on kuin liukas saippua, joka luiskahtaa helposti käsistä. Varsinkin, jos sillä yrittää paikata aiemmin lipsauttamaansa puolitotuutta.

Eikä totuudessa pysyminen ole vuosien myötä tullut lainkaan helpommaksi. Nykyään on jopa tarjolla vaihtoehtoisia totuuksia. Monet valheet on valkopesty harmittomiksi valkoisiksi valheiksi. Useilla tuntuu olevan asioista oma totuutensa, johon he uskovat kuin pässi suuriin sarviinsa. Netin keskustelukanavilla kuuluukin jatkuvasti tällaisten sarvien pauke ja kolina.

Kaikki ei ole suhteellista. Raamattu tarjoaa ankkurin, joka pitää rajussakin informaatiomyrskyssä. Jumalan sanasta löytyy totuus, jota ei voi minkäänlaisilla selittelyillä ja puolusteluilla muuksi muuttaa.

Kun kuningas Daavid oli juonitellut omakseen Batseban, profeetta Natan kävi suorin sanoin nuhtelemassa avionrikkojaa. Kurinpalautus, jonka Jumala profeettansa kautta suoritti, tehosi. Daavid kirjoitti profeetan käynnin jälkeen Psalmin 51, jonka 8. jakeessa hän tunnustaa Jumalalle:

”Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka” (Psalmi 51:8 KR33/38) Uudessa vuoden 92 käännöksessä kohta on käännetty paljon pliisummalla tavalla: ”Mutta sinä tahdot sisimpääni totuuden”.

Jeesuksesta ilmoitetaan Johanneksen evankeliumin 1. luvun jakeessa 14: ”Hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh.1:14) Jeesuksessa totuus ja armo kulkevat käsi kädessä.

Totuus ja armo. Kumpaakin tarvitaan. Kumpikin ontuu ilman toista.

Totuus ilman armoa on kovasydämistä julmuutta. Armo, josta puuttuu totuus, ei johda elämänmuutokseen eikä syntien hylkäämiseen. Evankeliumi on kokonainen vain silloin, kun julistuksessa ovat mukana sekä totuus että armo.

Kirjeessään efesolaisille Paavali nostaa totuuden rinnalle rakkauden. Ensin Paavali kertoo millaisia virkoja ja tehtäviä seurakunnasta löytyy. Sitten hän toteaa, että tarkoituksena on varustaa kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Kerrottuaan vielä, miten seurakunnassa kaikki uskossa pysyen kasvat hengelliseen aikuisuuteen, Paavali huipentaa viestinsä sanoen:

”Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää.” (Ef.4:15 KR92)

Armo, totuus ja keskinäinen rakkaus. Noissa sanoissa on se liima, joka rakentaa seurakuntaa ja kristittyjen yhteyttä. Nuo kolme asiaa eväinä on turvallista lähteä joka aamu uuden päivän matkalle.

Rohkeutta ja vakaita askelia päivääsi, rakas ystäväni!