Olisitko sinä läpäissyt tämän tentin?

Professori halusi opettaa mitä armo on. Aiheesta muutamana päivänä luennoituaan hän jakoi opiskelijoille koepaperit ja kehotti heitä ennen vastaamaan ryhtymistä tutkimaan tarkoin kaikki kysymykset. Tämä ohje oli myös kirjoitettu heti monisivuisen lomakkeen alkuun.

Opiskelijat ryhtyivät tutkimaan koekysymyksiä. Mitä pitemmälle he lukivat, sitä selvemmäksi jokaiselle kävi, etteivät he olleet lukeneet tenttiin riittävän perusteellisesti. Tentistä selviytyminen näytti kysymys kysymykseltä yhä mahdottomammalta.

Muutamat opiskelijat tutkivat koekysymyksiä parin sivun verran, huomasivat ne ylivoimaisiksi, palauttivat tenttilomakkeen tyhjänä ja poistuivat kiukkuisina kesken kaiken luokasta.

Jotkut opiskelijat ryhtyivät päättäväisesti suorittamaan tenttiä vastaamalla kysymyksiin ensimmäisestä alkaen parhaansa mukaan. Kun kahden tunnin tenttiaika oli ohi, he olivat ennättäneet tuskin alkua pidemmälle.

Myös sellaisia opiskelijoita oli, jotka luettuaan kysymykset loppuun saakka eivät uskoneet siellä olleen lauseen olevan totta. Niinpä he palasivat lomakkeen alkuun ja yrittivät väkisin ratkaista kaikki tenttikysymykset niistä kuitenkaan suoriutumatta.

Mikä oli tuo viimeisen koelomakkeen alareunassa ollut lause? Näin se kuului: ”Sinulla on valittavana kaksi vaihtoehtoa. Voit joko yrittää vastata kaikkiin kysymyksiin oikein, tai vain kirjoittaa nimesi lomakkeen loppuun. Jos kirjoitat nimesi, saat tentistä täydet pisteet riippumatta siitä, vastasitko yhteenkään tenttikysymykseen.”

Me ihmiset reagoimme Jumalan armoon samalla tavalla kuin opiskelijat professorin tarjoukseen. Osa meistä lukee Jumalan lakia, yrittää elää sen mukaan ja huomaa epäonnistuvansa.

Jotkut etsivät armollisempaa Jumalaa Uudesta testamentista ja Jeesuksen opetuksista. Luettuaan Vuorisaarnan ja siinä listatut synnittömyyden vaatimukset he nostavat kätensä pystyyn. Ei tästä kukaan selviä, turha edes yrittää!

Sellaisiakin löytyy runsaasti, jotka ovat kuulleet pelastuksen olevan tarjolla yksin armosta. Siitä huolimatta he haluavat myös itse tehdä jotain. He haluavat tulla Jumalan silmissä hyväksytyiksi. He ajattelevat, että Jumala rakastaa enemmän niitä, jotka myös itse ponnistelevat pelastumisensa puolesta.

Emmekä me olisi ihmisiä, ellemme me yrittäisi asettaa itse keksimiämme lain valjaita myös muiden kannettaviksi. Paavali kirjoittaa kolossalaisille siitä, miten sellaiset säännöt kuin ”Älä tartu, älä maista, älä koske!” ovat ihmisten keksimiä käskyjä ja oppeja. Samalla apostoli toteaa tällaisilla itse valitun jumalanpalveluksen säännöillä kyllä olevan viisauden ja nöyryyden maine, mutta silti ne ovat Jumalan silmissä arvottomia ja hyödyttömiä. (Kol.2:16-23)

Kristinusko ei ole lakiuskonto, jossa joistakin asioista kieltäytymisellä yritetään miellyttää Jumalaa pelastuksen toivossa.

Kristinusko ei liioin ole ansiouskonto, jossa me voisimme hyvillä töillämme tai siivolla elämisellämme ansaita Jumalan rakkauden ja armon.

Kristinusko on kaikille tarjolla olevan vapaan armon uskonto. Syntyessään ihmiseksi ja sovittaessaan syntiemme ansaitseman rangaistuksen Jeesus teki puolestamme kaiken. Aivan kaiken, mitä sinä ja minä tarvitsemme päästäksemme osallisiksi Jumalan mielisuosiosta, rakkaudesta ja armosta.

Jumalan armo on samanlainen kuin professorin tarjous. Meidän tarvitsee vain ottaa tarjous vastaan sellaisina kuin olemme.

Kirjeessään efesolaisille Paavali tiivistää asian näin: ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.” (Ef.2:8-9)

Paistakoon Jumalan armon aurinko kirkkaana sydämeesi, ystäväni!