On monta tapaa katsoa ja nähdä

Sekä kolibri että korppikotka lentelevät etsimässä. Korppikotka etsii koko ajan eläinten raatoja. Se ei kiinnitä huomiota mihinkään muuhun. Myös kolibri lentää etsimässä. Sitä eivät kiinnosta pahanhajuiset raadot. Se etsii kauniita kukkia, joiden medestä se saa ravintonsa.

Kumpikin lintu näkee sen, mistä on kiinnostunut ja löytää sitä, mitä se on etsimässä. Korppikotka saa ravintonsa siitä, mikä on mennyttä, elotonta, kuollutta ja hajoamassa. Kolibri elää siitä, mikä on elävää, kukoistavaa ja kaunista. Sama koskee myös meitä ihmisiä. Me näemme sellaisia asioita, joita silmämme ovat tottuneet etsimään.

Autoillessani huomaan liikenteessä kaikki Skodat, sillä minulla itselläni on Skoda. Lastenvaunuja työntävä äiti huomaa heti kaikki muut lastenvaunut. Sotilas huomaa asepuvut, ornitologi linnut ja remonttimies korjausta tarvitsevat rakennukset.

Tapamme katsella ja nähdä voi kertoa meistä ja arvoistamme myös paljon syvemmältä nousevia asioita. Kielteisellä asenteella liikkuva näkee jatkuvasti epäkohtia. Myönteisesti ajatteleva huomaa jatkuvasti ilon ja kiitoksen aiheita. Se, mihin katseemme hakeutuu tai mitä keskustelupalstoille kirjoittamamme kommentti sisältää, kertoo meistä paljon myös muille kuin algoritmeja seuloville mediajättien tietokoneille.

Sielujemme vihollinen on kaikkia tietokoneitakin ovelampi ja taitavamme heikkouksiemme etsijä. Korppikotkan lailla se kaartelee, kiertelee ja tarkkailee nähden ihmisessä synnin saastuttaman saaliin, joka kuuluu hänen valtakuntaansa ja ansaitsee helvetin liekit. Kärsivällisesti uhriaan seuraillen, se etsii ne heikot kohdat, joiden kautta se voisi saada saalistaan pitävän otteen.

Jeesus näkee meidät aivan toisin kuin sielujemme vihollinen. Hän näkee sinussa ja minussa, meissä jokaisessa äärettömän ainutlaatuisen ja arvokkaan ihmisen. Hän näkee meissä multaan ja likaan peittyneen aarteen, jonka hän on löytänyt sekä omalla kärsimisellään ja kuolemallaan puhdistanut ja pelastanut.

Jeesus ei vain pelastanut meitä taivaan iloon ja iankaikkiseen elämään. Hän on kärsinyt ja kuollut puolestamme tarjotakseen meille jo tässä ajallisessa elämässämme tulevaisuuden ja toivon. Hän haluaa korjata turmeltuneet silmämme ja vinoutuneen hajuaistimme. Niiden tilalle hän haluaa antaa silmät, jotka etsivät raatojen sijasta elämää ja hajuaistin, joka hakeutuu kalmahajuisten paikkojen sijasta sinne, missä sykkii todellinen elämä.

Millaisin silmin sinä näet vastaan tulevan lähimmäisesi?

Kiinnittyykö katseesi muita ihmisiä kohdatessasi ehkä korppikotkan lailla heidän heikkouksiinsa, vikoihinsa ja puutteisiinsa? Oletko kenties innokas henkien haistelija, joka osaa oitis tunnistaa toisen kristityn mädät kohdat ja hänen kuulumisensa väärään joukkoon? Näetkö hänessä herkästi harhaoppisen, luopion tai suorastaan vihollisen?

Vai katseletko jokaista lähimmäistäsi Jeesuksen silmin? Näetkö jokaisen heistä ulkonaisista puutteistaan, vioistaan ja synneistään huolimatta arvokkaana, Jeesukselle äärettömän rakkaana? Tunnetko heissä lunastetun ihmisen ihanan tuoksun, Jeesuksen tuoksun? Tunnetko sen silloinkin, kun he eivät vielä ole lähteneet Vapahtajaansa seuraamaan?

Jokainen meistä on syntisenä luonnostaan korppikotka, jota vetävät ja houkuttelevat puoleensa syntisen maailman kuvat ja tuoksut, tavat ja arvot, videot ja nettisivut.

”Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta”, Paavali ilmaisee tilamme Roomalaiskirjeen 3. luvun jakeessa 23.

Seuraavan jakeensa Paavali aloittaa sanalla ”mutta”. Kaikki ovat syntisiä ja vailla Jumalan kirkkautta, mutta siinä ei ole kaikki. Luvassa on myös jotain parempaa. Näin Paavali sen meille kertoo:

”mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.” (Room.3:24)

Tuo on varma lupaus, joka kannustaa meitä hylkäämään korppikotkan elämän.  Se rohkaisee meitä Jeesuksen tuoksua mukanamme kantavia hakeutuamaan ajatuksinemme, sanoinemme ja tekoinemme kohti valoa, kirkkautta ja lähimmäistemme rakastamista.

Miten se käytännössä tapahtuu? Paavali antaa meille siihen yksinkertaisen ja selkeän neuvon, joka veljien lisäksi koskee varmasti myös sisaria. 

Ohje löytyy Filippiläiskirjeen 4. luvun jakeessa 8:

”Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen.” (Fil.4:8)

Jumalan runsasta siunausta päivääsi ja elämääsi, Jeesukselle rakas ystäväni!”