On tärkeää tietää, kenen laumaan kuuluu

Ellei pakkasta ole liikaa, pyrin joka päivä tekemään Esterin ja Pipsan kanssa kävelyretken. Joskus käymme postilaatikolla saakka. Toisinaan haemme kahdella vanhalla pärekopalla lampolaan lisää heiniä. Molemmat lapaani nauttivat vapaudesta tavattomasti. Pienessä lampolassa vietettyjen pitkien tuntien jälkeen ne loikkivat hangessa ja joskus vain hyppivät ilosta paikoillaan.

Minua ne eivät päästä hetkeksikään näkyvistään. Jos pujahdan välillä käymään sisällä, pihalta alkaa heti kuulua surkea määkiminen. ”Missä olet? Miksi jätit meidät? Kuinka meidän nyt käy? Tule pian takaisin!”

Kun kutsun lampaita, minun ei tarvitse pitkään huhuilla. Heti ääneni kuultuaan ne juoksevat lumi pölisten luokseni. Olen niiden paimen, tuki ja turva johon molemmat luottavat.

Lammasvarkaan tunnistaminen

Australiassa on paljon lampaita. Siellä voi nähdä laumoja, jotka tuntuvat jatkuvan silmänkantamattomiin. Eräs mies oli pidätetty, koska hänet oli tavattu kantamasta lammasta pois naapurinsa laumasta. Lammasvarkaudesta syytettynä mies seisoi oikeudessa tuomarin edessä.

Mies väitti, että hän oli vain noutanut oman lampaansa, joka oli eksynyt väärään laumaan. Tuon lauman omistaja puolestaan syytti miestä lammasvarkaaksi. Molemmat pysyivät väitteissään. Syntyi sana sanaa vastaan tilanne, kun kukaan ulkopuolinen ei ollut nähnyt, mitä lampaidenomistajien välillä oli tapahtunut.

Tuomari kuunteli miehiä aikansa. Sitten hän käski noutaa kiistan synnyttäneen lampaan paikalle. Kun lammas oli tuotu oikeussaliin, tuomari käski naapuriaan lammasvarkaaksi syyttäneen miehen mennä eteiseen huutelemaan lammasta luokseen. Mies teki, kuten tuomari oli käskenyt. Kaikki huhuilut olivat turhia. Lammas ei liikahtanutkaan. Mitä enemmän mies lammasta kutsui, sitä levottomammaksi se kävi.

Sitten tuomari käski syytetyn miehen mennä eteiseen kutsumaan lammasta. Tuskin mies oli ennättänyt aloittaa huhuilunsa, kun lammas säntäsi eteiseen omistajansa luo.

”Syyte on hylätty. Tapaus on loppuun käsitelty!” sanoi tuomari paukauttaen nuijalla pöytään. ”On päivän selvää, että mies todella oli vain noutamassa omaa lammastaan takaisin!”

Jeesus puhuu lampaista ja paimenesta Johanneksen evankeliumin kymmenennessä luvussa. Hän sanoo olevansa Hyvä Paimen, joka kutsuu lampaitaan niiden nimellä. Hänen lampaansa tuntevat hänen äänensä ja seuraavat häntä. Vierasta ne kavahtavat ja säikkyvät.

Uhkana valepaimenet

Maailma on täynnä asioita ja paimeneksi tarjoutuvia, joita Jeesuksen laumaan kuuluvien lampaiden on syytä varoa ja jopa pelätä. Siksi on erittäin tärkeää, että me tunnemme oman Hyvän Paimenemme Jeesuksen äänen ja kuuntelemme yksin häntä.

Jeesus sanoi myös, että on oleva vain yksi lauma ja yksi paimen.  Sana yksi tarkoittaa, että muita vaihtoehtoja ei voi olla olemassa. Jos me tunnemme kuuluvamme esimerkiksi Lutherin, Hedbergin, Laestadiuksen, Paavo Ruotsalaisen, oman seurakuntamme pastorin, paavi Franciscuksen tai jonkun muun hengellisen johtajan laumaan, niin asiat ovat huonolla tolalla. Jonkun olisi syytä palauttaa meidät pikaisesti ainoaan oikeaan laumaan, Jeesuksen omien maailmanlaajuiseen laumaan. 

Seurakunnissa on joskus samoja piirteitä kuin tarinassa australialaisten lampureiden kiistasta. Eri kirkkokuntiin kuuluvien seurakuntien välillä voi olla pahojakin jännitteitä siksi, että naapuriseurakunnan epäillään houkuttelevan omia jäseniä toiseen seurakuntaan, omaan laumansa.

Tällaiseen ongelmaan löytyy hyvä lääke. Luovutaan kaikki yhdessä kapeasta ja nurkkakuntaisesta ”meidän lauma” -ajattelusta.  Opetellaan ymmärtämään oikein Jeesuksen sanat yhdestä laumasta ja yhdestä paimenesta. Lopetetaan lampaitten houkuttelu ja kanniskelu omien pikku laumojemme välillä.  Lähdetään yhdessä etsimään ja kutsumaan eksyneitä ja kodittomia lampaita kotiin Jeesuksen laumaan.

Sen jälkeen, kun muutimme maalle ja hankimme ensin vuohia ja myöhemmin myös kaksi lammasta, nämä Johanneksen evankeliumin 10. luvun jakeet 11-16 ovat alkaneet puhua minulle aivan uudella tavalla. Näin ne kuuluvat.

"Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta. Palkkarenki ei ole oikea paimen eivätkä lampaat hänen omiaan, ja niinpä hän nähdessään suden tulevan jättää lauman ja pakenee. Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman, koska palkkapaimen ei välitä lampaista.

Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta.

Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.” (Joh.10:11-16)

Turvallisia ja armollisia hetkiä Hyvän Paimenen hoidossa, kalliisti lunastettu ystäväni!