Jos Jeesus olisi meidän päivinämme ruokkinut viisituhatta miestä vaimoineen ja lapsineen viidellä leivällä ja kahdella kalalla, niin miten olisi mahtanut käydä? Yksi olisi nuuhkinut epäluuloisena kalojen tuoreutta, toinen kysellyt gluteenitonta leipää ja kolmas selittänyt syövänsä vain elävää kasvisravintoa. Tapahtumasta kirjoitettu evankeliumi poikkeaisi varmasti melkoisesti siitä, mikä löytyy Matteuksen evankeliumista.
Valistuksen aikana ihminen nostettiin kaiken keskipisteeksi ja aiemmin yhteisön jäsenenä tunnettu yksilö jalustalle. Siinä, missä ennen kirjoitettiin ”me”, ryhdyttiin kirjoittamaan ”minä”. Humanismin myötä valistuksen aatteitten mukaan soluttautui ajatus siitä, että yksilönvapaudet merkitsevät rajatonta oikeutta valita ja valittaa. Jokainen saa vapaasti ja rajoituksetta toteuttaa omia mieltymyksiään kunhan ei vahingoita toista.
Meidän aikanamme on mistä valita. Kauppojen hyllyt notkuvat saman tuotteen kymmenistä ellei peräti sadoista vaihtoehdoista. Radio ja televisio suoltavat kymmenillä kanavilla ohjelmaa valittavaksi. Netti ja some vielä moninkertaistavat tarjolla olevien vaihtoehtojen määrän.
Myös uskonnosta on tullut monille tavaratalo, jonka valikoimista jokainen voi tuunata itselleen mieleisen koosteen. Tarjolla on valtaisa määrä seurakuntia erilaisin perintein, korostuksin, tulkinnoin, kastekäsityksin, rytmein ja ohjelmin.
Raamatusta ja evankeliumista on tarjolla monenlaisia astian maulla höystettyjä ja perinnäistavoilla maustettuja versioita. Erityisen suosituksi näyttävät tulleen samanlaiset kevytversiot, joita kauppojen hyllyillä on virvoitusjuomista, margariinista, jugurtista, makkarasta ja monesta muusta elintarvikkeesta.
”Kuolema näyttää tärkeimmän. Kuoleman lähellä teologien ajatukset pelkistyvät ja keskittyvät olennaiseen. Asiantuntijakin jää luottamuksen varaan”, aloittaa Milla-Maaria Hyyrynen artikkelinsa Kirkko ja kaupunki lehdessä 28.10.2015.
Kuolema on jokaiselle meistä samaan aikaan hyvin henkilökohtainen ja universaali asia. Oma kuolemani tulee samalla olemaan minun yksityinen maailmanloppuni. Siitä ei ole ”kevytlevitettä” eikä sitä voi tuunata. Sen edessä kestää vain se tärkein ja olennaisin.
Mikä sitten on se tärkein ja olennaisin, johon meidän olisi hyvä keskittyä jo voimamme ja terveytemme päivinä?
Olennaisin, keskeisin ja loppupeleissä ainoa tärkeä asia on Vapahtajamme Jeesus ja suhteemme häneen. Kyse on nimittäin suhteesta, ja kaiken lisäksi hyvin henkilökohtaisesta suhteesta. Kun pysyttelemme hänen rakkautensa ja armonsa lähellä, hänen kirkkautensa peittää meidän taipumuksemme omiin tuunauksiin tai toisenlaisia uskon polkuja valinneiden arvosteluun. Jäljelle jää vain yksin Jeesus, jonka tarjoamaan elämän leipään tartumme aikailematta, epäröimättä ja turhia kyselemättä.
1.
Vain yksin Jeesus, Hän mulle riittävi,
vain Hänen luonaan tyyntyy syömmeni.
Vain luona ristin hiljaa vartoensaan kaiken Hältä, mä mitä tarvitsen.
2.Kuin virva tulten tuo liekki häilyvä,
on täällä onnekkainkin elämä.
Pois rientää hetket onnen päivien;Vain Jeesus antaa voi onnen ainaisen.
3.Vain Jeesus riittää, kun kaiken peittää yö
ja sydän tuskan täyttämänä lyö.
Kun kuljet kautta korven pimennon,vain Jeesus riittää, Hän yksin luonain on.
4.Vain Jeesus riittää, kun myrskyt raivoaa
ja aallot uhkaa purren upottaa.
Oi auta, Herra! huudan tuskassain.Hän tyyntää myrskyn, kun on mun purressain.
5.On luonain Jeesus, kun silmäin sulkeutuu
ja päärly portit mulle avautuu.
On luonain Hän, kun jätän tämän maanja Isän kotiin mä muutan ihanaan.
Eeva Vaija sävelsi ja sanoitti jatkosodan päättymisen aikoihin vuonna 1944 tämän yli seurakuntarajojen suositun hengellisen laulun. Voit kuunnella sen Reijo Ikosen laulamana tämän linkin kautta