Pääsevätkö abortoidut sikiöt, kuolleena syntyneet ja kastamatta kuolleet vauvat taivaaseen?

Meillä ihmisillä on taipumus kehittää kiusallisiksi koetuille asioille kiertoilmaisuja. Enää ei kuolla vaan nukutaan pois Tai poistutaan joukostamme. Vanhuksista puhumisen sijasta on kohteliaampaa puhua ikäihmisistä tai seniorikansalaisista.  Tällaisten kiertoilmaisujen avulla hämärretään todellisuutta ja pyritään lakaisemaan ikävä asia maton alle.

Sikiön eli kehittymässä olevan ihmisen surmaamisesta äitinsä kohtuun ei kutsuta tapoksi tai murhaksi vaan lääketieteellisellä termillä abortiksi (abortus arte provocatus). Kun abortillekin on tullut ikävä kaiku, niin  mm.Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja  Väestöliitto puhuvat mieluummin raskauden keskeyttämisestä.

Suomessa tehdään vuosittain noin kymmenen tuhatta aborttia. Määrä on ollut jo useamman vuoden ajan lievästi laskeva (1970-luvulla jopa 20.000 / vuosi, 2015 abortteja tehtiin 9449 aborttia)

Kiertoilmaisu raskauden keskeytys suuntaa huomion naisen tilaan eli raskauteen. Katse käännetään pois toimenpiteen varsinaisesta kohteesta, kehittymässä olevasta ihmistaimesta ja hänen kohtalostaan.

Entä Jumala, pyrkiikö myös hän unohtamaan sikiön, jonka elämäntaival on surmaamalla keskeytetty, jo ennen kuin se ennätti kunnolla alkaa?

Raamattu kertoo Psalmissa, että Jumala on nähnyt meidät jo siinä vaiheessa, kun edes omat vanhempamme eivät meistä mitään tienneet:

Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut. Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä! Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani. (Psalmi 139:13-18)

Mitä tällaiselle Jumalan näkemälle idulle tapahtuu, jos se ei saa vyntyä, vaan sen elämä katkeaa jo äidin kohtuun? Kääntääkö Jumala katseensa pois, vai pelastaako hän rakkaudessaan pienen ihmistaimen taivaaseen?

 Vai joutuuko abortoitu tai kuolleena syntynyt ihmistaimi kastamattomana ja Jeesuksesta mitään tietämättömänä kadotukseen?

Vai raukeaako ja katoaako se vain olemattomuuteen ja tyhjyyteen, kuten jotkut opettavat kadotuksen sijasta käyvän kaikille niille, jotka eivät ole turvautuneet Jeesukseen?

Raamattu ei anna meille tähän selkeää vastausta. Aivan omien arvailujemme varaan se ei meitä kuitenkaan jätä. Ensimmäisen vihjeen me löydämme Jobin kirjasta:

Miksi en syntynyt kuolleena, miksi en menehtynyt tultuani äidin kohdusta? Miksi äitini polvet ottivat minut vastaan, miksi rinnat antoivat ravinnon? Minä lepäisin haudassa aivan hiljaa, nukkuisin, minulla olisi rauha. Minä lepäisin kuninkaiden ja mahtimiesten seurassa, noiden, jotka ovat jättäneet jälkeensä muistomerkkejä, mahtavia raunioita. Minä lepäisin ruhtinaitten seurassa, noiden, joilla oli kultaa, jotka täyttivät palatsinsa hopealla. Niin kuin kuollut sikiö olisin poissa, maahan kaivettu ja olematon, niin kuin lapsi, joka ei päivänvaloa nähnyt. Siellä pahantekijöitten raivo lakkaa ja itsensä uuvuksiin raataneet saavat levon, (Job 3:11-17)

Tämän raamatunkohdan mukaan sen enempää kohtuun kuollut sikiö kuin kuolleena syntynytkään ei raukea tyhjyyteen vaan päätyy lepäämään samaan paikkaan kuin aikuisenakin kuolleet.

Toisen vielä selvemmän vihjeen me löydämme Toisesta Samuelin kirjasta. Kuningas Daavid oli tehnyt aviorikoksen Batseban kanssa. Rangaistukseksi Jumala antoi heidän vastasyntyneen poikansa sairastua ja kuolla. Niin kauan kun sairas lapsi eli, Daavid itki ja paastosi, mutta kun lapsi kuoli, tapahtui jotain odottamatonta:

Palvelijat kysyivät: "Mitä tämä tarkoittaa? Kun poika oli vielä elossa, sinä paastosit ja itkit, mutta nyt, kun hän on kuollut, sinä nouset ja rupeat syömään." Hän vastasi: "Kun poika oli elossa, minä paastosin ja itkin, sillä ajattelin: 'Ehkäpä Herra armahtaa minua ja lapsi saa elää.' Miksi nyt enää paastoaisin, kun hän on kuollut? Voinko saada hänet takaisin elämään? Minä menen aikanaan hänen luokseen, mutta hän ei voi palata minun luokseni." (2.Sam.12:21-23)

Daavid, joka oli tunnustanut syntinsä ja saanut ne anteeksi, uskoi kuollessaan menevänsä sinne, missä hänen poikansa jo häntä odotti.

Löydämme Vanhasta testamentista kolmannenkin vahvan aihetodisteen:

Kohti luvattua maata taivaltanut kansa oli rikkonut Jumalaa vastaan epäillessään hänen lupaustaan maan valloittamisesta. Rangaistukseksi Jumala oli määrännyt 40 vuoden sakkokierroksen, jonka aikana niskuroineet ihmiset kuolisivat.

Teidän lapsenne, joiden pelkäsitte joutuvan vihollisen saaliiksi, nuo lapset, joilla ei vielä ole tietoa hyvästä eikä pahasta, pääsevät siihen maahan. Heille minä sen annan, ja he ottavat sen haltuunsa. (5.Moos.1:39)

Ainoastaan Jumalalle uskollisia olleet Joosua ja Kaaleb sekä pienet lapset, joilla ei vielä ollut tietoa hyvästä eikä pahasta, olivat vapaat tästä rangaistuksesta. He saivat periä Jumalan lupaaman luvatun maan.

Maan periminen ei ole vähäinen juttu. Varsinkaan, jos se tarkoittaa kaikkein luvatuinta maata eli Taivasten valtakuntaa ja iankaikkista elämää Jumalan luona!

Taivaaseen voimme päästä vain tunnustamalla syntimme, yksin armosta ja yksin Jeesuksen tähden. Tunnustamattomat synnit ja Jeesuksen torjuminen jättävät ihmisen lain alle ja samalla tuomion alaiseksi.

Raamatussa kerrotaan, että viimeisenä päivänä Jeesus tuomitsee ihmiset heidän tekojen mukaan (Joh.5:29, 2.Kor.5:10), Tällöin ihmiset jaetaan kahteen joukkoon. Osa lähtee ikuiseen vaivaan, osa ikuiseen iloon. Koska kaikki ihmiset ovat syntisiä (Room.3:23) niin ikuiselta vaivalta, kadotustuomiolta voivat välttyä vain ne, joiden rikkomukset Jeesuksen Golgatalla vuotanut veri peittää, koska he ovat tunnustaneen syntinsä, ja jättäytyneet Jeesuksen armon varaan.

Ovatko vauvat tai sikiöt tehneet syntiä? Onko heillä ollut edes syntisiä ajatuksia? Onko heillä myöskään ollut mahdollisuutta tuntea syyllisyyttä, katua ja kääntyä Jeesuksen puoleen? Vastaus tähän on ehdoton ei.

Jotta joku tulisi Jumalan silmissä syylliseksi syntiin, hänen on täytynyt itse voida vaikuttaa siihen, mitä tekee tai jättää tekemättä. Ellei näin olisi, Jumala olisi epäoikeudenmukainen ja rikkoisi meille antamaansa valinnanvapautta vastaan.

Koska Jumala on oman ilmoituksensa mukaan oikeudenmukainen, armollinen ja rakastava, me voimme turvallisin mielin jättää myös syntymättömät pienokaisemme hänen käsiinsä. Me saamme uskoa, että äitinsä kohtuun surmatut, kuolleina syntyneet ja kastamattomina vauvoina kuolleet pääsevät kotiin Isän luo. Daavidin tavoin meillä on täysi syy uskoa uskoa, että he ovat siellä odottamassa meitä, jotka vielä vaellamme tässä ajassa kohti kotia. 

Edes sikiöt tai vastasyntyneet vauvat eivät kuitenkaan ole kokonaan vapaita synnin koko ihmissuvulle tuomasta turmeluksesta. Kuolema ja sairaudet koskevat myös heitä samalla tavalla kuin kaiken ikäisiä ihmisiä.

Tämän koko ihmiskuntaa koskevan turmeluksen takia eivät edes surmatut sikiöt, kuolleena syntyneet ja kastamattomina kuolleet vauvat pääse kirkkauteen oman viattomuutensa ansiosta. He pelastuvat ja nousevat kuolleista Jeesuksen Golgatalla vuotaneen veren sekä Jumalan rakkauden ja armon varassa samalla tavalla kuin me kaikki muutkin.

Apostoli Johannes kirjoittaa:

Hän on meidän syntiemme sovittaja, eikä vain meidän vaan koko maailman. (1.Joh.2:2)

Myös pienet lapset ja jopa syntymättömät sikiöt ovat mukana tässä ”koko maailmassa”.

Viimeisenä raamatunkohtana nostan esille Jeesuksen ja pienten lasten kohtaamisen. Se kerrotaan sekä Luukkaan että Markuksen evankeliumissa:

Jeesuksen luo tuotiin myös pieniä lapsia (brefos*), jotta hän koskisi heihin. Tämän nähdessään opetuslapset moittivat tuojia, mutta Jeesus kutsui lapset luokseen ja sanoi: "Sallikaa lasten (paidion**) tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta.Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse."  (Luuk.18:15-17)

 

* brefos =  suomeksi syntymätön lapsi, sikiö, ihmisen alkio, vastasyntynyt

                 lapsi, pienokainen, vauva

**paidion = nuori lapsi, pienokaiset, lapset, pikkuiset, kuvainnollisesti lapsi

Jeesuksen syli oli avoinna kaiken ikäisille pienokaisille jo hänen maan päällä vaeltaessaan. Kuinka paljon avarammin se onkaan avoinna nyt, kun hän on vuodattanut Golgatalla verensä lunastaakseen synnin orjuudesta vapaaksi koko maailman!

------------------ 

Sunnuntaina 26.3.2017 klo 14 Pihlavan pirtissä on aiheena:

Mitä tarkoitetaan halvalla ja mitä kalliilla armolla?

Kevätkauden 2017 Majatalokahveitten kaikki ajankohdat, teemat, ja käsiteltyjen aiheiden tekstit

Tervetuloa mukaan!