Paganini ja katkenneet viulunkielet 

Monien mielestä italialainen viulisti Niccoló Paganini (1782-1840) oli kaikkien aikojen lahjakkain taiteilija. Kun hän teki 1800-luvun alussa esiintymismatkoja ympäri Eurooppaa, hänestä kohistiin kaikkialla. Häntä juhlittiin ja palvottiin kuin Beatlesien yhtyettä 1960-luvulla. Hänen tekninen taituruutensa oli niin häkellyttävää, että monet uskoivat hänen saaneen ne solmimalla liiton paholaisen kanssa. Tästä syystä hän sai lisänimen ”paholaisen viuluniekka”.

Paganinin kerrotaan esitelleen taitojaan yleisölle mm. soittamalla vaativan konsertin pitäen nuotteja edessään ylösalaisin. Tämä oli kuitenkin vielä pientä verrattuna siihen, mitä eräässä suuressa konsertissa tapahtui.

Paganini oli soittamassa erityisen vaativaa klassisen musiikin teosta. Kesken soiton yksi hänen viulunsa neljästä kielestä katkesi. Kaikkien hämmästykseksi Paganini kuitenkin jatkoi soittamista aivan kuin mitään erityistä ei olisi tapahtunut.

Hetkeä myöhemmin Paganinin viulusta katkesi toinen kieli. Yleisön joukosta kuului kohahdus. Paganini ei antanut sen häiritä vaan jatkoi soittamista kahdella jäljellä olevalla kielellä. Ja sitten tapahtui jotain aivan uskomatonta. Paganinin viulusta katkesi kolmaskin kieli!

Seuraavaksi yleisö sai olla todistamassa jotain uskomatonta. Paganini soitti sävellyksen vaativan lopun yhdellä jäljellä olleella kielellä. Se oli niin uskomattoman taitava suoritus, että yleisö nousi seisomaan, eikä suosionosoituksista meinannut tulla loppua.

Kun Paganini oli saapunut konserttiin, hänellä oli ollut mukanaan erittäin hieno ja arvokas viulu. Konsertin aikana viulu menetti kielen toisensa jälkeen.  Useimpien mielestä se muuttui silloin käyttökelvottomaksi. Epätavallisen pitkillä sormillaan ja täydellisellä tekniikallaan Paganini kykeni viemään vaativan konsertin päätökseen yhdellä kielellä.

Me kaikki olemme kuin rikkinäisiä soittimia. Elämä, olosuhteet, toiset ihmiset ja omat virheemme ovat tuoneet sointiimme säröjä ja katkoneet kieliä. Kaiken jälkeen me saatamme ajatella, ettei meistä ole enää mihinkään. Niinpä sinusta ehkä tuntuu, että kaikki muut ovat etevämpiä, taitavampia ja elämässään onnistuneempia kuin sinä.

Jos noin ajattelet, niin minäpä kerron sinulle totuuden. Olen oppinut sen apostoli Paavalilta. Roomalaiskirjeen kolmannessa luvussa hän kirjoittaa:

”Ei ole yhtäkään vanhurskasta, ei yhtäkään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan.” (Room.3:10-12)

Vaikka jonkun ihmisen julkisivu olisi miten siloinen ja puheet kuinka hurskaita tahansa, niin Pyhän Jumala silmissä myös hänen kohdallaan Paavalin sanat pitävät paikkansa. Me kaikki, aivan jokainen, olemme epävireisiä ja rikkinäisiä viuluja, jotka ilman Jeesusta ja hänen armoaan kelpaavat vain pois heitettäviksi.

Tämä asia on niin tärkeä, että Paavali palaa siihen samassa Roomalaiskirjeen luvussa toistamiseen. Samalla hän paljastaa, miten me rikkinäiset, kielemme katkoneet ja virityksemme sotkeneet viulut voimme kaikesta huolimatta soittaa Jumalalta saamamme konsertin puhtaasti ja kauniisti aina viimeistä tahtia ja nuottia myöten. Näin Paavali tuon asian ilmaisee:

”kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta, mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.” (Room.3:23-24)

Sinua varten on aivan henkilökohtaisesti tarjolla paljon suurempi ihme kuin vaativan sävellyksen soittaminen yhdellä viulun kielellä. Jumala on halukas ja kykenevä ottamaan särkyneen soittimesi rakastaviin käsiinsä ja tuottamaan sillä iloa, apua ja tukea monille kohtaamillesi ihmisille. Ja kun tapaat toisen särkyneen viulun, saat neuvoa hänelle tien kaikkia rikkinäisiä soittimia rakastavan Jeesuksen luo.

Siunausta, iloa ja armon auringon valoa elämääsi, ystäväni!