Kun luet seuraavan pienen jutun, niin valmistaudu vastaamaan tärkeään kysymykseen. Vastauksesi saattaa paljastaa asenteistasi ja elämästäsi paljon enemmän kuin arvaatkaan. Tässä tuo pieni juttu:
Decca-levy-yhtiön päätös vuodelta 1962 kuului: ”Emme pidä heidän soundistaan. Kitarabändit ovat menossa pois muodista.” Yhtiö hylkäsi tuntemattoman yhtyeen nimeltään The Beatles. Heidät hylkäsi myös Pye, Columbia ja His Masters Voice. Parlophone oli surkeasti menestyvä puhelevyjä tuottava EMI:n osasto, jonka tuottajaa George Martinia pilkattiin yhtiön sisällä. Vain heille The Beatles kelpasi. (Ajatusten aamiainen 18.3.2015)
Mikä oli sinun ensimmäinen ajatuksesi? Hämmästelitkö, kuinka typerän virheen nuo suuret levy-yhtiöt tekivät, kun hylkäsivät sittemmin valtavaa menestystä saaneen yhtyeen? Ajattelitko kenties, miten taitamattomia olivat hylkäämisen tehneet henkilöt, joita oli totuttu pitämään musiikin huippuammattilaisina?
Useimmille meistä taitavat tulla ensimmäiseksi mieleen tuon suuntaiset ajatukset.
On olemassa myös toisenlainen edellistä myönteisempi ja armollisempi lähestymistapa:
Olivatpa pojat sinnikkäitä ja asiastaan varmoja, kun eivät masentuneet noin monesta hylkäämisestä. Levy-yhtiö toisensa jälkeen löi oven heidän nenänsä edestä kiinni, mutta he jaksoivat yrittää, kunnes viimein tärppäsi!
Olisikohan noiden kahden vaihtoehtoisen reagoinnin kohdalla jotain samaa kuin paljon käytetyssä vertauksessa puolillaan olevasta juomalasista? Toisille se on puoliksi tyhjä, toisille puoliksi täynnä.
Beatlesit olivat niitä, joille vesilasi oli puoleksi täynnä. He uskoivat, että kun kovasti yrittää, lasi voidaan saada täyteen jopa ihan piripintaa myöten. Meidän kannattaa toimia samalla tavalla kuin he.
Jeesus sanoi vielä: "Kuvitelkaa, että joku teistä menee keskellä yötä ystävänsä luo ja sanoo: 'Veli hyvä, lainaa minulle kolme leipää. Eräs ystäväni poikkesi matkallaan luokseni, eikä minulla ole tarjota hänelle mitään.'
Toinen vastaa sisältä: 'Älä häiritse minua. Ovi on jo lukossa, ja minä olen nukkumassa lasten kanssa. En minä voi nousta antamaan mitään.'
Mutta minä sanon teille: vaikka hän ei nousisikaan antamaan toiselle leipää pelkkää ystävyyttään, hän kuitenkin tekee sen, kun tämä hellittämättä pyytää, ja hän antaa niin paljon kuin toinen tarvitsee.
Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan.”
Luuk.11:5-10