Amerikkalainen aikakauslehti Life julkaisi kolme vuosikymmentä sitten kuvareportaasin. Sen ensimmäisessä kuvassa oli vehnäpelto, joka jatkui silmänkantamattomiin. Toisessa kuvassa näkyi peltojen keskellä olevan maatilan pihalla sinne tänne juoksevia hätääntyneitä ihmisiä. Seuraavissa kuvissa ihmisiä saapui koko ajan lisää, ja sama päämäärätön juoksentelu jatkui. Jokin asia näytti olevan pahasti vialla!
Kuvasarja jatkui. Nyt ihmiset olivat muodostaneet toisiaan kädestä pitäen valtavan ketjun, joka kulki pitkin vehnäpeltoa. Viimeisessä kuvassa oli isä sylissään vehnäpeltoon eksynyt ja sieltä kuolleena löytynyt neljävuotias poikansa. Kuvan alla olivat pojan isän sanat: ”Jos olisimme ottaneet heti toisiamme käsistä ja etsineet yhdessä, poikani eläisi vielä!”
Kuinka moni kuolematon sielu hukkuu vain siksi, että me eri tunnustuskuntiin ja seurakuntiin kuluvat kristityt emme ota toisiamme kädestä kiinni ja muodosta yhteistä pelastuksen ketjua? Kuinka moni etsijä kääntää pettyneenä selkänsä siksi, että hän näkee meidät vain omituisena, ja riitaisana sekä omia opillisia tulkintojamme ja seurakuntiamme korostavana joukkona?
Me kaikki puhumme herätyksestä, rukoilemme herätystä ja odotamme herätystä. Me kehittelemme yhä uusia evankeliointimenetelmiä. Me kurssitamme jäseniämme yhä uudelleen, että se suuri herätys voisi vihdoin tulla.
Uskon, että herätys tulee vasta sitten, kun me erilaisissa hengellisissä kodeissa asuvat lakkaamme korostamasta oman joukkomme ylivertaisuutta. Se tulee, kun me emme enää keskity ylistämään oman kirkkomme tai seurakuntamme opin ainutlaatuista puhtautta. Se tulee, kun me kaikki Jeesukseen uskovat ja yksin häntä seuraavat avaamme sydämemme ja otamme toisiamme käsistä kiinni.
Jumala antaa uusia hengellisiä lapsia alkaa syntyä vasta sitten, kun niille on olemassa turvallisia, rakkauden täyttämiä ja toistensa kunnioittamisessa kilpailevia koteja. Taivaallinen Isä ei halua synnyttää lapsia riitaisiin, oikeaa oppia enemmän kuin Jeesusta korostaviin hengellisiin koteihin. Hän ei halua lastensa elävän seurakunnissa, joissa oikeassa olemisen pakkomielle, rakenteet ja valta ovat tärkeämpiä kuin keskinäinen rakkaus ja kunnioitus.
Jeesus rukoili ylimmäispapillisessa rukouksessaan, että hänen omansa olisivat yhtä niin kuin hän on yhtä Isässä ja Isä hänessä (Joh.17:21-23). Uskon, että tuo rukous voi tulla kokonaisuudessaan todeksi vasta silloin, kun kaikki Jeesuksen seuraajat voivat yli seurakuntien, kirkkokuntien ja tunnustuskuntien rajojen ja keneltäkään lupia kyselemättä kokoontua yhteiseen Herran pöytään. Silloin me emme enää kokoonnu luterilaiseen, helluntailaiseen, vapaakirkolliseen enempää kuin mihinkään muuhunkaan yhden seurakunnan tai kirkon haltuunsa kaappaamaan ehtoollispöytään.
Raamattu kertoo, miten Paavalin teologiassa ateriayhteys ei ole ase, jolla eri tavalla ajattelevat pakotetaan ruotuun. Ehtoollinen on Herran, joka antoi itsensä meidän puolestamme. Kaikki ne, jotka kuuluvat Kristukselle, kuuluvat samaan pöytään. Minkä Pyhä Henki on yhdistänyt yhdeksi ruumiiksi, sitä älköön ihminen erottako.
Tuo keskinäisen yhteyden ja rakkauden aika on päivä päivältä lähempänä. Odotan jo palavasti aikaa, jolloin me kaikki yhteisen Paimenemme yhteen ja ainoaan laumaan kuluvat ja Hänen omikseen ja seuraajikseen kastetut tulemme kokoontumaan yhteiselle Herran aterialle.
-----
”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus."
(Joh.13:34-35)
”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.
Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.
Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.”
(Joh.17:21-23)
”Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.”
(Room.12:10)
”Johannes Kastajan päivistä asti taivasten valtakunta on ollut murtautumassa esiin, ja jotkut yrittävät väkivalloin temmata sen itselleen.”
(Matt.11:12)