Perhonen ja malttamaton auttaja

Mies istui puutarhassa ja katseli oksassa roikkuvaa perhosen toukan koteloa. Nyt oli tullut aika perhosen murtautua ulos kotelosta ja aloittaa elämänsä upeana perhosena. Kotelosta ulos murtautuminen tuntui vievän tavattoman kauan. Kun kotelo oli vasta osittain avoinna, näytti siltä, etteivät perhosen voimat riittäisi ulos pääsemiseen. Miehen kävi sääli perhosta. Hän haki pienet sakset ja leikkasi varovaisesti kotelon auki.

Nyt perhonen pääsi helposti ulos kotelosta. Se ryömi vaivalloisesti vapauteen. Sillä oli suhteettoman suuri vartalo ja kovin pienet ja kurttuiset siivet.

Mies jatkoi perhosen tarkkailua odottaen sen minä hetkenä hyvänsä muuttuvat kauniiksi perhoseksi, joka nousisi siivilleen. Mitään sellaista ei kuitenkaan tapahtunut. Perhonen oli puoliksi kehittyneeksi ja oli tuomittu lentokyvyttömänä ryömimään vaivalloisesti puussa oksalta toiselle. Siitä ei ikinä voinut tulla lentokykyistä ja kaunista perhosta.

Miehen hätäily ja malttamattomuus oli tuhonnut perhosen elämän. Se, minkä mies oli kuvitellut auttavan perhosta, olikin estänyt sen kehittymisen täydelliseksi perhoseksi. Vapautuessaan ennen aikojaan kotelosta, se oli jäänyt ilman sitä ponnistelua, joka olisi pumpannut nesteet vartalosta siipiin, ja tehnyt ne valmiiksi lentämistä ja perhosena liihottelua varten.

Me voimme nähdä perhosen munan, toukan ja kotelon. Jumala näkee silloin jo valmiin perhosen, Sen sijaan, että me hätäillen kiirehtisimme auttamaan perhosen kotelon avautumista, meidän on maltettava odottaa, että kotelo avautuu Jumalan tarkoittamalla hetkellä.

Se, että Jumala ei välittömästi vastaa rukouksiimme, ei tarkoita, ettei hän olisi pyyntöämme kuullut. Silmiltämme ja ymmärrykseltämme salassa hän on jo aloittanut työn saattaakseen suunnitelmansa tarkoittamallaan tavalla toteutumaan. Meidän tehtävämme on malttaa odottaa ja uskoa siihen, että hän vastaa ja toimii ajallaan. Kun aika on oikea, hän antaa meitä kahlitsevien koteloiden ja siteiden avautua ja niiden päästää meidät otteestaan.