Poika, joka halusi ja myös sai koiranpennun

Nuori poika huomasi eläimiä myyvän liikkeen ikkunassa kyltin: "Koiranpentuja myytävänä”. Poika oli jo pitkään halunnut itselleen koiraa. Niinpä hän hetkeäkään aikailematta kiiruhti sisälle ja kysyi kauppiaalta, minkä hintaisia pennut ovat?

”Hinnat vaihtelevat 30 eurosta 50 euroon”, kauppias vastasi.

Poika kaivoi taskujaan ja keräsi kaikki kolikot kouraansa. Niistä ei kertynyt enempää kuin 5 euroa. Silti hän rohkaisi mielensä ja kysyi, saisiko hän nähdä pennut?

Kauppias hymyili, nyökkäsi ja meni myymälän takahuoneeseen. Hetkeä myöhemmin hän palasi takaisin mukanaan viisi pientä iloista, vilkasta ja ihanan pörröistä koiranpentua.

Poika katseli lattialle telmiviä ja juoksentelevia pentuja ihastuneena. Sitten hän huomasi yhden pennuista jäävän aina muista jälkeen. Sen liikkeet olivat jotenkin paljon hitaammat kuin muiden pentujen.

”Mikä vika tuossa hitaimmassa pennussa on?” poika kysyi.

Kauppias selitti, että eläinlääkäri oli tutkinut kaikki pennut. Jokainen niistä oli myös rokotettu. Kaikki muut olivat terveitä paitsi tämä yksi, jolla oli synnynnäinen vika yhdessä lonkkanivelessä. Se kyllä kasvaisi kuten muutkin pennut, mutta tulisi koko ikänsä liikkumaan hieman ontuen.

Tämän kuultuaan pieni poika suorastaan innostui: ”Minä haluan juuri tuon pennun!”

”Et sinä voi haluta tuollaista ontuvaa ja nilkuttavaa pentua”, kauppias sanoi. ”Mutta jos sinä ihan tosissasi haluat sellaisen, niin saat tuon pennun ilmaiseksi.”

Poika pahoitti mielensä kauppiaan sanoista. Hän katsoi kauppiasta suoraan silmiin, heristi sormeaan ja sanoi: ” En halua, että annat sen minulle ilmaiseksi. Tuo pentu on aivan yhtä arvokas kuin kaikki terveetkin pennut. Annan sinulle nyt kaikki mitä minulla on ja tuon sinulle joka kuukausi taskurahoistani 2 euroa, kunnes olen maksanut pennun koko hinnan.”

”Miksi sinä ottaisit tuon ontuvan pennun?” kauppias vastusteli. ”Se ei ikinä kykene leikkimään, juoksemaan ja hyppimään kanssasi niin kuin nuo muut pennut.”

Kauppiaan hämmästykseksi pieni poika veti vasemman jalkansa lahkeen ylös. Jalassa oli suuri metallinen tuki. Poika katsoi hymyillen kauppiasta ja sanoi: ”No, enpä ole itsekään niin kovin hyvä hyppimään ja juoksemaan. Tällainen pieni pentu tarvitsee kaverikseen juuri sellaisen, joka ymmärtää, miltä tuntuu olla erilainen kuin muut.”

Jokainen meistä tarvitsee lähelleen ymmärtäjiä ja rohkaisijoita. William Arthur Ward on ilmaissut rohkaisemisen merkityksen erittäin hyvin:

”Imartele minua, ja en ehkä usko sinua. Kritisoi minua, ja en ehkä pidä sinusta. Vähättele minua, ja en ehkä anna sitä koskaan anteeksi. Rohkaise minua, ja en ikinä unohda sinua.”

Raamatussa puhutaan rohkaisemisen armolahjasta. Roomalaiskirjeen 12. luvussa se on liitetty samaan joukkoon profetoimisen, palvelutehtävien ja opettamisen armolahjojen kanssa. (Rooom.12:6-8)

Rohkaisemista ei kuitenkaan ole tarkoitettu vain joidenkin harvojen erityisen armolahjan saaneiden käyttöön. Rohkaiseminen ja rukoileminen ovat samanlaisia. Jotkut ovat saaneet sairaiden puolesta rukoilemisen armolahjan, mutta kaikkia kehotetaan rukoilemaan ahkerasti toisten puolesta.

Kun me tarvitsemme rohkaisua, tarjolla on kaksi lähdettä. Me voimme saada rohkaisua jonkun ihmisen juuri sopivaan hetkeen lausuttujen sanojen kautta. Tai me voimme löytää rohkaisun Raamatun teksteistä lukemalla Jumalan lupauksista ja raamatunhenkilöiden saamasta rohkaisusta.

Tuhkaläjässä ruukun sirpaleilla paiseitaan kaapiva Job rukoilee tuskansa keskellä: ”Sinun sanasi ovat auttaneet kaatuneen pystyyn, sinä olet rohkaissut horjuvaa.” (Job.4:4)

Psalmissa 31 meitä rohkaistaan sanomalla: ”Rohkaiskaa mielenne, olkaa lujat, kaikki te, jotka panette toivonne Herraan!” (Psalmi 31:25)

On suorastaan yllättävää, miten paljon Raamatussa ja erityisesti Apostolien teoissa, seurakuntakirjeissä ja Heprelaiskirjeessä puhutaan rohkaisemisesta ja sen tärkeydestä. Ehkäpä alkuseurakunnassa vallinnut rohkaiseva ja kannustava ilmapiiri oli eräs syyy siihen, että kristinusko tavoitti nopeasti erityisesti ne, jotka olivat saaneet kuulla ylemmiltään ja rikkaita rohkaisun sijasta tylyä arvostelua, tiukkoja käskyjä ja taakoittavia vaatimuksia.

Päätän sanoihin, joilla seurakunta usein lähetetään jumalanpalveluksesta kotimatkalle. Saakoot ne nyt, ystäväni, lähettää sinut, tämän päivän askareihin ja tapaamisiin:

Lähtekää rauhassa.

Olkaa rohkeat, pitäkää hyvästä kiinni, älkää vastatko pahaan pahalla.

Rohkaiskaa arkoja, tukekaa heikkoja, auttakaa sorrettuja,

kunnioittakaa kaikkia ihmisiä.

Rakastakaa ja palvelkaa Herraa Pyhän Hengen voimassa iloiten.

Aamen

 

Varokaa siis, veljet, ettei kukaan teistä ole sydämessään paha ja epäuskoinen ja näin luovu elävästä Jumalasta. Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana "tänä päivänä" on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi. Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet. (Hepr.3:12-14)