Toinen vaimo vastasi: ”Onpa ikävää kuulla tuollaista. Minun mieheni on innostunut työstään, ja sama innostus tuntuu vallitsevan myös seurakunnassamme. Kirkolliskokoukseen hän lähti mielellään voidakseen puhua Raamatun tärkeydestä ja kirkon perustehtävän kirkastamisesta. Elämämme ei voisi olla parempaa kuin mitä se nyt on.”
Ensimmäinen vaimo paikkasi miehensä housujen takamusta, toinen polvia.
Vaikeina aikoina kuten esimerkiksi Talvisodan päivinä kansamme housuista ovat kuluneet polvet. Epävarmuus ja uhkakuvat ovat saaneet kääntymään rukoillen Jumalan puoleen. Historia kertoo, että nuo rukoukset myös kuultiin. Talvisodan ihme oli Jumalan meille antama uusi mahdollisuus.
Helppoina aikoina on aikaa istua kokouksissa, asettaa komiteoita ja perustaa johtokuntia. Työhuoneiden hyllyt täyttyvät suunnitelmista, muistioista ja koulutuskansioista. Organisaatio tuottaa runsaasti uutta kasvustoa ja monenlaisia rönsyjä mutta vähän hedelmää.
Kirkossamme tarvitaan nyt enemmän polvien kuin takamuksen teologiaa. Uhkakuvat ja hurjat kirkosta eroamisen luvut voivat kääntyä uudeksi mahdollisuudeksi ja siunaukseksi vain rukoillen, sitoutumalla Raamattuun Jumalan sanana, vuorovaikutteista yhteisöllisyyttä rakentamalla sekä ottamalla toiminnan voimaksi Pyhän Hengen alati uudistava hengellinen elämä.