Ryövärin tärkeä opetus
Jeesuksen kanssa ristille naulattiin kaksi ryöväriä, toinen hänen oikealle ja toinen vasemmalle puolelle. Näillä rikollisille on Luukkaan evankeliumissa annettu yllättän runsaasti tilaa. Heillä on tarjota meille järisyttävän tärkeä opetus.
Tutuksi käynyt risti
Risti on kaikille tuttu symboli. Se osuu silmiimme virsikirjan ja Raamatun kannessa, kirkon katolla, kuolinilmoituksissa, hautakivessä, seinälle ripustettuna, kaulassa roikkumassa, takin rintapielessä, kirkon alttarilla.
Kun näemme jotain kovin usein, me tavallaan lakkaamme näkemästä sitä. Me emme kiinnitä siihen huomiota, koska sen nyt vai kuuluu olla siinä.
Kauhistuttava risti
Jos meille on käynyt noin, tämä päivä ravistelee meidät hereille. Pitkäperjantain evankeliumi tuo silmiemme eteen julman ristin, Roomalaisten sotilaiden käyttämän kauhistuttavan teloitusvälineen.
Ristille naulittiin pahimmat rikolliset, murhamiehet ja kapinalliset. Tänään ristillä riippuu viattomana meidän pahojen tekojemme tähden tuomittuna synnitön Jeesus Kristus.
Pitkäperjantaina aika pysähtyy. Tuntuu kuin me olisimme vain hetki sitten ihastelleet Jeesusta suloisena seimeen syntyneenä lapsena.
Emmekö me aivan hetki sitten lumoutuneina kuunnelleet hänen viisasta opetustaan Gennesaretinjärven rannalla. Muiden lailla me hämmästyimme, kun hän avasi sokean silmät ja kutsui kuolleen Lasaruksen haudasta. Vain pari päivää sitten me seurasimme riemuitsevan väkijoukon mukana Jeesusta, kun hän ratsasti aasin selässä ylös Jerusalemiin.
Kun kaikki näyttää sortuvan
Kaikki tuo on nyt takana. Ihmisjoukon ylistys ja riemu on vaihtunut vihaan ja pilkkahuutoihin. Sotilaiden vasaroiden kolkot iskut naulasivat ristille hänet, joka oli tullut Jumalan lähettämänä pelastamaan syntiin vajonneen ihmiskunnan.
Maailma pimenee. Kalliot järkkyvät. Temppelin esirippu repeää ylhäältä alas. Kaikki tuntuu sortuvan. Pimeys näyttää voittavan valon, kuolema elämän, viha rakkauden.
Järkyttyneinä me seisomme Marian, Johanneksen, pilkkaajien, sotilaiden ja suuren väkijoukon kanssa ristin juurella.
Golgatalla me seisomme tärkeällä vedenjakajalla
Jeesuksen ristin juurella me olemme ihmiskunnan historian tärkeimmällä paikalla. Aikakausien ja tapahtumien, arvojen ja asenteiden valtavalla vedenjakajalla. Juuri Golgatalla kääntyy historian suurin ja vakuttavin lehti.
Risti on suuri vedenjakaja. Se on vanhan liiton ja uuden liiton raja. Lain ja armon raja, Vanhan ja Uuden testamentin raja.
Vanha liitto, jonka Jumala solmi Israelin kansan kanssa, perustui lakiin, tarkkoihin määräyksiin ja niiden tiukkaan noudattamiseen. Tuo liitto vaati jatkuvia temppelissä suoritettuja eläinuhreja, joita papit toimittivat.
Pelosta suhteeseen
Vanhan liiton aika päättyi Golgatan ristiin. Antaessaan ainokaisen Poikansa syntyä ihmiseksi sovittamaan kuolemallaan syntimme, Jumala teki ihmiskunnan kanssa Uuden liiton. Armon liiton, Rakkauden liiton ja syntien anteeksisaamisen liiton.
Meille Uuden liiton lapsille ristiinnaulittu Jeesus Kristus on avannut aivan uudenlaisen suhteen Jumalaan. Meille Jumala, jonka nimeäkin vanhan liiton aikana pelättiin ääneen lausua, on Abba, lapsiaan rakastava Isä.
Elämän ja kuoleman vedenjakajalla
Toinen mahtava vedenjakaja, jolle pitkäperjantain tapahtumat meidät vievät, on elämän ja kuoleman raja, pelastuksen ja tuomion raja, lain ja ansiottoman armon raja.
Tämän pitkäperjantain evankeliumiteksti alkaa:
”Jeesuksen kanssa teloitettavaksi vietiin kaksi muuta miestä, kaksi rikollista. Kun tultiin paikkaan, jota kutsutaan Pääkalloksi, he ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja rikolliset, toisen hänen oikealle puolelleen, toisen vasemmalle.”
(koko evankeliumiteksti Luuk.23:32-46 löytyy tämän tekstin lopusta)
Päivän tekstissä ensimmäiseksi esille nostettu ryöväri piti puheita Messiaasta hullutuksena. Hän ei uskonut Jeesuksen voivan pelastaa sen enempää itseään kuin muitakaan. Kärsivänäkin hän yhtyi teloitusta katselevien fariseusten ja kirjanoppineiden pilkkahuutoihin. ”Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!” hän pilkkasi.
Toinen ristillä roikkuva rikollinen tunnusti tehneensä pahaa ja kärsivänsä tekojensa mukaista rangaistusta.
Hänen kätensä oli naulattu ristin puulle, joten hän ei voinut tehdä mitään sovittaakseen tekojaan.
Hänen jalkansa oli naulattu pystypuuhun, joten hän ei voinut juosta kertomaan kenellekään uskostaan Jeesukseen.
Hän ei voinut ristiä käsiään rukoukseen, nostaa niitä ylistykseen tai edes ojentaa kättään anovasti kohti Jeesusta.
Ristin ryöväri oli täysin avuton ilman mitään omia saavutuksia tai ansioita. Hänellä ei ollut jäljellä muuta kuin haparoiva usko Jumalaan ja viereisellä ristillä roikkuvaan Jeesukseen.
Horjuvan uskonsa varassa ryöväri nuhteli pilkkaavaa ja herjaavaa toveriaan. Siten hän viimeiset voimansa ponnistaen sai päänsä käännetyksi Jeesuksen puoleen.
Ryöväri ei pyytänyt Jeesusta pelastamaan heitä alas ristiltä. Hän ei enää ajatellut ajallista pelastusta. Hänen silmänsä tähysivät jo kuoleman rajan toiselle puolelle. Hän sanoi Jeesukselle:
”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.”
Jeesus ei kysellyt miehen uskon lujuutta tai pyhien kirjoitusten tuntemusta. Hän ei kovistellut ryöväriä hänen pahoista teoistaan tai kysellyt katumuksen aitoutta, Ei, Jeesus sanoi vain:
”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.”
Kaksi ryöväriä, kaksi erilaista kohtaloa
Kaksi ryöväriä, kaksi erilaista kohtaloa. Toisen Jeesus pelasti iankaikkiseen elämään. Toiselle armahdus ja pelastuksen tie eivät kelvanneet ja hän kuoli synteihinsä.
Kahden ryövärin kohdalla kävivät toteen sanat, jotka Paavali kirjoitti Korintin seurakunnalle muutama vuosikymmen ristiinnaulitsemisen jälkeen:
”Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.” (1.Kor.1:18)
Risti jakaa ihmiset kahteen joukkoon.
Pelastuksen ja iankaikkisen kuoleman jakolinja kulkee halki koko maailman. Ristin edessä ei ole puolueetonta paikkaa. Ristin jakolinjalla ei ole YK joukkojen neutraalia vihreää vyöhykettä. Tästä asiasta ei puolen valitsemiselta välty äänestämällä tyhjää.
Pelastuksen ja tuomion jakolinjalla ei voi yrittää seistä toinen jalka rajan toisella puolella ja toinen toisella puolella aina tilanteen ja seuran mukaan jalkaa vaihtaen.
Jeesuksen sanat siitä, miten toinen otetaan ja toinen jätetään, ovat viiltävän ehdottomat. Ne eivät tarjoa kolmatta vaihtoehtoa.
Kannattaa kysyä ryöväriltä
Jos joku sanoo sinulle, että kelvataksesi Jeesukselle, sinun on ensin siivottava elämästäsi pois sitä tai tätä, käy kysymässä neuvoa ristin ryöväriltä. Hän kertoo sinulle, ettei Jeesus torjunut luotaan edes kuolemaan tuomittua rikollista.
Jos mietit, pitäisikö sinun ehkä sittenkin tehdä itsekin edes jotain pelastuksesi ja iankaikkisen elämäsi hyväksi, me ryörin luo. Hän kertoo sinulle, miten Jeesus vei jo mukanaan paratiisiin täysin ansiottoman ja avuttoman syntisen luvaten toimia niin myös sinun kohdallasi..
Käsistään ja jaloistaan ristille naulatun ja täysin ryövärin kohdalla kävivät toteen Raamatun sanat, jotka Paavali myöhemmin kirjoitti kirjeeseensä Efeson seurakunnalle. Nuo sanat ovat myös kaikkien meidän ainoa toivo:
”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.” (Ef.2:8-9)
Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme täydellinen anteeksianto.
(Teksti perustuu saarnaani Sammaljoen kirkossa 19.4.2019)
Luukkaan evankeliumi 23:32-46
Jeesuksen kanssa teloitettavaksi vietiin kaksi muuta miestä, kaksi rikollista. Kun tultiin paikkaan, jota kutsutaan Pääkalloksi, he ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja rikolliset, toisen hänen oikealle puolelleen, toisen vasemmalle. Mutta Jeesus sanoi: ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.” Sotilaat jakoivat keskenään Jeesuksen vaatteet heittämällä niistä arpaa.
Kansa seisoi katselemassa. Hallitusmiehiäkin oli siellä ivailemassa Jeesusta. He sanoivat: ”Muita hän kyllä on auttanut - auttakoon nyt itseään, jos hän kerran on Messias, Jumalan valittu.” Myös sotilaat pilkkasivat häntä. He tulivat hänen luokseen, tarjosivat hänelle hapanviiniä ja sanoivat: ”Jos olet juutalaisten kuningas, niin pelasta itsesi.” Jeesuksen pään yläpuolella oli myös kirjoitus: ”Tämä on juutalaisten kuningas.”
Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi: ”Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!” Mutta toinen moitti häntä: ”Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa.” Ja hän sanoi: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Jeesus vastasi: ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.”
Oli jo kuudes tunti. Silloin, keskipäivällä, aurinko pimeni. Pimeys tuli koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. Temppelin väliverho repesi keskeltä kahtia. Ja Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran.