Salaperäinen voiman lähteemme
Yrittäjä oli suurissa veloissa, eikä nähnyt ulospääsyä tilanteesta. Hän istui puiston penkillä pää painuksissa ja ajatteli, että mikään ei voi pelastaa häntä vararikolta. Yhtäkkiä hänen eteensä ilmestyi vanha mies. ”Näen, että jokin painaa mieltäsi”, hän sanoi. Kuunneltuaan yrittäjän toivottomasta tilanteesta, vanha mies totesi: ”Uskon, että voin auttaa sinua.”
Vanha mies kirjoitti yrittäjälle shekin, työnsi sen hänen käteensä ja sanoi: “Ota nämä rahat. Tule takaisin tähän samaan paikkaan vuoden kuluttua, niin voit maksaa minulle takaisin.” Tämän sanottuaan hän kääntyi kannoillaan ja katosi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin.
Yrittäjä katsoi hämmästyneenä shekkiä. Siinä oli 500 000 dollaria, ja upporikkaan liikemiehen John D. Rockefellerin allekirjoitus.
“Tällä pääsen eroon kaikista rahahuolistani!”, yrittäjä huudahti riemuissaan.
Velkojen maksamisen sijaan yrittäjä talletti shekin kassakaappiinsa. Jo pelkkä shekin olemassaolo antoi hänelle voimaa ja toivoa. Hän ryhtyi työhön uudella innolla ja jo muutaman kuukauden kuluttua hän oli selviytynyt pahimmasta ja yrityksellä meni paremmin.
Tasan vuoden kuluttua hän palasi samaan puistoon shekki kourassaan. Täsmälleen sovittuun aikaan vanha mies ilmestyi paikalle. Mutta juuri kun yrittäjä oli ojentamassa shekkiä vanhalle miehelle kertoakseen, mitä hänelle oli tapahtunut, paikalle juoksi hoitaja ja tarttui vanhan miehen käteen.
“Vihdoinkin sain sinut kiinni!”, hoitaja huokaisi. ”Toivottavasti hänestä ei ole ollut vaivaa. Hän karkailee hoitokodista vähän väliä ja kertoo kaikille olevansa John D. Rockefeller!”
Toivo on ihmeellinen asia. Toivo on eräs väkevimmistä ihmiselle annetuista voimista. Sitä ei voi haistaa, maistaa, punnita eikä mitata. Se on kuin tuuli, jota ei silmä voi nähdä, mutta sen voimaa ja vaikutuksia yksikään järkevä ei epäile. Jos toivon menettää, seuraukset ovat hirmuisia ja ne näkyvät nopeasti.
Juutalainen Viktor E. Frankl (1905-1997), Auschwitzin keskitysleiristä selviytynyt lääketieteen ja neurologian tohtori, kertoo kirjassaan ”Ihmisyyden rajalla”, että ne vangit, jotka menettivät toivonsa, antoivat samalla sekä henkisesti että fyysisesti periksi. Tämän seurauksena heidän terveytensä heikkeni nopeasti ja he menehtyivät.
Toivo ei poistanut vankien kärsimystä, mutta se antoi heille syyn kestää. Ne, jotka löysivät kaikkien kauheuksienkin keskellä elämälleen tarkoituksen, selvisivät paremmin kuin ne, jotka menettivät kaiken toivon. Tuo elämälle tarkoituksen antanut asia saattoi olla esimerkiksi toivo nähdä perheensä uudelleen, halu kertoa maailmalle leirin kauhuista tai oma henkilökohtainen usko Jumalaan.
Niinpä ei ole ihme, että Raamatussa puhutaan paljon toivosta. Jumala haluaa antaa meille toivon silloinkin, kun kaikki näyttää toivottomalta:
”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jeremia 29:11)
Toivo on arka lintu. Sitä ei pidä sekoittaa toivotteluun tai optimismiin. Toivo on jotain paljon enemmän, paljon syvemmältä kumpuavaa. Ehkä sen välittäminen muille on juuri siksi niin vaikeaa.
Pappi, teologi, psykiatrian erikoislääkäri, professori. ja kansanedustaja Asser Stenbäck kirjoitti muutama vuosikymmen sitten: ”Kirkko on osannut välittää ihmisille uskoa. Rakkauttakin se osannut välittää, mutta toivoa kirkko ei ole osannut ihmisille antaa.”
Rovasti Risto Santala kirjoittaa toivosta erinomaisessa kirjassaan Messiaan ateria: ”Hepreankielen käsite ”toivo” on tulkittu usein kirkkoraamatussamme merkitsemään odottamista. Näin on selitetty mm. Jesaja 40:31 jae: ”Ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman”. Heprean alkukielen ilmaus kuuluisi kuitenkin tarkalleen: ”Herraan toivonsa asettavat vaihtavat voimanlähdettään.”
Samassa kirjassa Risto Santala kertoo, miten keskeinen ja tärkeä asia toivo on juutalaisille:
”Tähän asti olemme eläneet pelossa. Nyt voimme elää toivossa”, totesi juutalainen keskitysleirivanki kohtalotovereilleen. ”Ei ole olemassa toivottomia tilanteita. On vain toivottomia ihmisiä”, totesi puolestaan eräs Israelin valtion poliittinen johtaja.
Raamattu ei vain puhu toivon tärkeydestä. Sieltä löytyvät myös ohjeet siihen, millaiselle perustalle jokaisella on lupa toivonsa rakentaa: ”Rohkaiskaa mielenne, olkaa lujat, kaikki te, jotka panette toivonne Herraan!” (Psalmi 31:25)
Mitä toivon välittäminen kohtaamillemme ihmisille voisi olla käytännössä? Presidentti Sauli Niinistö antoi siitä hyvän vinkin uudenvuodenpuheessaan vuonna 2007, kun hän sanoi:
"Joitakin päiviä sitten seurasin Helsinki-Mission toimintaa televisiosta. Mieleeni jäi yli kaiken yksi lausahdus: kyllä meillä kaikilla on se hetki aikaa naapurina, tuttavana tai muutoin vain, että kysäistään, mitä sinulle kuuluu, voinko jossain auttaa? Ystävällisyys, lähimmäisyys käytännössä ja toveruus - ollaan niissä entistäkin rohkeampia!"
Kun yhdistämme omassa elämässämme Psalmin 31 sanat sekä presidentti Niinistön esille nostamat asiat, olemme ottaneet jo pitkän askeleen eteenpäin toivon lähettiläiden polulla!
Lopuksi haluan toivottaa sinulle Roomalaiskirjeen sanoin toivorikasta kevättä sekä riemullista pääsiäisen ja ylösnousemuksen odotusta:
”Toivon Jumala täyttäköön ilolla ja rauhalla teidät, jotka uskotte, niin että teillä Pyhän Hengen voimasta olisi runsas toivo”. (Room.15:13)
