Synti, jota ei voi saada anteeksi

Moni kristitty kyselee arkana itseltään, ei kai vain hän ole joskus pilkannut Pyhää Henkeä? Ei kai hän ole tahallaan tai vahingossa syyllistynyt syntiin, jota ei Raamatun mukaan voi saada anteeksi tässä ajassa eikä iankaikkisuudessa? Mistä Raamattu tuossa puhuu? Kuka ja miten voi syyllistyä syntiin, jota ei voi saada anteeksi?

Aloitetaan vastauksen hakeminen tutkimalla raamatunkohtaa, jossa Jeesus noin vakavan synnin mainitsee:

Matteuksen evankeliumissa (Matt.12:31-32) Raamattu kertoo, miten Jeesuksen luo tuotiin sokea ja mykkä mies, jota vaivasi paha henki. Jeesus paransi hänet. Mies näki, puhui ja oli vapaa pimeyden hengistä. Paikalla ollut kansa ihmetteli Jeesuksen voimaa ja alkoi kysellä, oliko Jeesus odotettu Daavidin Poika?

Väkijoukossa olleille ja Jeesuksen toimintaa kyräillen seuranneille fariseuksille ja kirjanoppineille moinen ei sopinut. Niinpä he sanoivat, että Jeesus ajaa pahoja henkiä ulos Belsebulin, pääpaholaisen voimalla.

Jeesus torjui syytöksen sanomalla, että jokainen valtakunta, joka taistelee itseään vastaan, tuhoutuu. Jos Saatana ajaa ulos saatanan, niin se on noussut itseään vastaan. Sen jälkeen Jeesus ilmoittaa ajavansa pahoja henkiä ulos Jumalan Hengen voimalla merkiksi siitä, että Jumalan valtakunta on tullut ihmisten luo.

Pian tämän jälkeen tulevat Jeesuksen sanat, joiden takia moni on vavisten tutkinut vaellustaan ja pelännyt jääneensä pelastuksen ulkopuolelle ja olevansa matkalla helvettiin:

"Sen tähden sanon teille: jokainen synti ja herjaus tullaan antamaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen herjaamista ei anteeksi anneta. Joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, hänelle annetaan anteeksi, mutta joka puhuu Pyhää Henkeä vastaan, hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä eikä tulevassa maailmanajassa. (Vastaava jae löytyy Mark.3:28-29).

Pyhästä Hengestä puhutaan Uudessa testamentissa paljon. Pyhä Henki osoittaa ihmisessä hänen syntisyytensä, ohjaa Jeesuksen ristin luo, sytyttää uskon ja auttaa Jeesusta seuraamaan lähtenyttä opettamalla, lohduttamalla, rohkaisemalla ja virvoittamalla. Pyhä henki varustaa uskovia armolahjoilla, joiden joukossa on myös terveeksi tekemisen lahja.

Edellä kerrotussa raamatunkohdassa fariseukset ja kirjanoppineet kiistivät Pyhän Hengen olleen asialla, kun Jeesus paransi ja ajoi ulos pahan hengen. He väittivät Jeesuksen toimineen Saatanan voimalla.

Pyhän Hengen herjaaminen tarkoittaa, sitä, että ihminen kiistää Pyhän Hengen merkityksen ja toiminnan. Ihminen kiistää oman syntisyytensä. Hän ei tunnusta olevansa tuomion alainen ja tarvitsevansa Jumalan armoa. Hän ei pyri tekemään parannusta eikä halua seurata Jeesusta. Hän valitsee oman tiensä, jolla ei ole tilaa evankeliumille.

Jos pelkäät tehneesi syntiä Pyhää Henkeä vastaan, voit olla rauhallisella mielellä. Synnintunto ja oman syntisyyden tajuaminen ovat merkkejä siitä, että Pyhä Henki tekee edelleen työtään sinussa ja on apuna vaelluksellasi.

Saatana sitä vastoin yrittää syytöksin lamauttaa uskosi. Se sanoo sinun olevan jo armon ulkopuolella, liian syntinen ja kadotukseen tuomittu.

Pyhän Hengen pilkkaaminen on esillä myös Heprealaiskirjeessä. Siellä olevat sanat selventävät edellä sanottua:

Jos joku kieltää Mooseksen lain, hänet tuomitaan säälittä kuolemaan; siihen riittää kahden tai kolmen todistajan sana. Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen ansaitseekaan mielestänne se, joka polkee jalkoihinsa Jumalan Pojan, pitää epäpyhänä liiton verta, jolla hänet itsensä on pyhitetty, ja häpäisee armon Henkeä! (Hepr.10:28-30)

Tuossa raamatunkohdassa Pyhän Hengen pilkkaaminen yhdistetään Jeesuksen sovitustyön ja hänen Golgatalla vuotaneen verensä halpana pitämiseen ja jopa jalkoihin polkemiseen. 

”Kyllä minä Jumalaan uskon, mutta mihin sitä Jeesusta tarvitaan?”

Noin ajatteleva ihminen torjuu evankeliumin, ei katso tarvitsevansa Jeesusta eikä Jumalan armoa eikä halua ottaa vastaan Jumalan tarjoamaa pelastusta. Hän pitää armoa halpana, lokaan poljettavana. 

Pyhän Hengen pilkka on siis pelastuksen torjumista. Sokeutta ja kuuroutta sille pelastavalle työlle, jota Pyhä Henki tekee. Jos ei usko voivansa saada Pyhän Hengen toiminnan tuloksena syntejä anteeksi Jeesukselta, ei tietenkään saa syntejä anteeksi.

Jumala ei pelasta ketään väkisin. Sellainen, joka torjuu Jeesuksen ja hänen armonsa, saa oman valintansa mukaisesti vaeltaa kohti kadotusta.

Asia on niin tärkeä, että kerrataan se vielä tiiviissä muodossa: 

Pyhän Hengen pilkka tarkoittaa sellaista tottelemattomuutta ja paatumusta, joka vie ihmisen yhä kauemmaksi Jumalasta ja viimein lopulliseen eroon hänestä. Jos tunnet edelleen syyllisyyttä ja häpeää synneistäsi, sinulla on toimiva omatunto ja haluat seurata Jeesusta, et ole syyllinen Pyhän Hengen pilkkaan. Armo ja pelastuksen tie ovat edelleen Jeesuksen tähden avoinna edessäsi. Hyvyydessään ja rakkaudessaan Jumala haluaa ohjata ja tukea sinua tuolla tiellä.

Entä mitä on kuolemansynti?

Raamatussa puhutaan myös synnistä, joka on kuolemaksi. Miten meidän tulisi ymmärtää Johanneksen ensimmäisen kirjeen sanat:

”Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei johda kuolemaan, hän rukoilkoon ja siten antakoon hänelle elämän; tarkoitan niitä, joiden synti ei ole kuolemaksi. Mutta on myös syntiä, joka johtaa kuolemaan, ja sellaisen synnin vuoksi en kehota rukoilemaan.”. (1.Joh. 5:16)

Keskiajalla Rooman kirkko julisti ja opetti kuolemansynneistä. Niitä katsottiin olevan seitsemän: ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo. Edellä olevaan raamatunkohtaan vedoten sanottiin, että kuolemansyntejä ei voinut saada anteeksi. Ja jos sai, niin ainakin se oli hyvin vaikeaa. Kuolemansyntien anteeksi saamiseksi tarvittiin aneita, pyhimysten ja neitsyt Marian rukouksia sekä monenlaisia hyvitystekoja.

Syntien listaaminen ja luettelointi on aina kiehtonut ihmisiä. Onko se tai tuo asia syntiä? Onko valheiden lisäksi olemassa myös valkoisia valheita ja katsooko Jumala niitä läpi sormiensa?

”Ainahan sitä jossakin tulee hieman lipsuttua, mutta en minä mikään suuri syntinen ole”, selittää moni omaa nuhteettomuuttaan.

Tässä ihmisten maailmassa murha on toki raskaampi rikos kuin vaikkapa valehteleminen. Jumalan silmissä jokainen synti, vaikka miten vähäiseltä tuntuva, on rikos Jumalaa vastaan, ja ilman Jeesuksen sovitusta vie kuolemaan. Jumalalle ei ole pieniä tai suuria syntejä. Ilman Jeesuksen rakkautta ja armoa jokainen synti on kuolemansynti.

Miksi Johannes sitten kirjoitti edellä olevan kohdan kuolemaan johtavasta synnistä? Selitys on yksinkertainen ja hyvin käytännöllinen.

Jo Johanneksen aikana seurakuntiin oli päässyt tunkeutumaan harhaoppeja. Jotkut niistä kielsivät Jeesuksen syntymisen ihmiseksi. Toiset opettivat, että Jeesus oli vain ihminen siinä missä kuka muu tahansa, joten hän ei voinut olla Jumalan Poika.  Jotkut harhaopettajat sanoivat, ettei maallisten asioiden takia kannattanut kantaa huolta, koska vain hengellinen oli todellista. Lakien rikkominen, hurjat juhlat, vapaa seksi, epäjumalille uhratun lihan syöminen ja monet muut asiat koskivat vain arvotonta ruumista, eivätkä ne voineet vahingoittaa arvokasta henkeä.

Kirjeessään Johannes sanoo, että tällaisia Jumalan Pojan hylkääviä harhaopettajia sekä heidän seuraajiaan odottaa tuomio. Jos he eivät tee parannusta ja luovu harhaopeistaan, heillä on edessä helvetti.

Tällaisille harhaopettajille ei tule rukoilla menestystä eikä heidän työtään tule siunata. Heidät on jätettävä Jumalan koeteltaviksi, jos ehkä kääntyisivät väärältä tieltään. Myös Paavali kirjoittaa Johanneksen tavoin  tilanteista, joissa paatunut synnintekijä on jätettävä saatanan kuritettavaksi, että hänen sielunsa kenties pelastui. (1.Kor.5:5, 1.Tim.1:20)

Johanneksen kirjeen teksti ei anna meille oikeutta lopettaa yhdenkään ihmisen puolesta rukoilemista. Se ei anna meille lupaa tuomita ketään toivottomaksi tapaukseksi, joka joutuu kadotukseen. Meitä ei ole kutsuttu tuomitsemaan vaan kertomaan evankeliumia myös ”toivottomille tapauksille”.

Tuomion sanojen lausumisen sekä vuohiin ja lampaisiin jakamisen me onneksi saamme jättää Jeesukselle. Hän haluaa ja voi pelastaa myös ”toivottomia tapauksia” samalla tavalla kuin hän vei ristillä rinnallaan olleen ryövärin mukanaan paratiisiin.

Tässä maailmassa vehnä ja rikkavilja kasvavat rinnakkain. Jeesus varoittaa meitä ryhtymästä erottelemaan vehnää ja rikkaviljaa, koska silloin tallaisimme koko viljavainion. Erottelun me saamme jättää Jumalan ja hänen enkeleittensä tehtäväksi viimeisenä päivänä. (Matt.13:24-30)

Näin on hyvä, sillä, jos seulonta tehtäisi nyt, niin kukaan meistä ei selviäisi ilman iankaikkista rangaistusta. Kirjeessä, jota Paavali ei suinkaan kirjoittanut synnissä rypeville roomalaisille vaan kristillisen seurakunnan uskoville, sanotaan:

”kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla” (Room.2:23)

Kristinopin mukaan synti on sydämen luopumista Jumalasta. Se on sitä, ettei uskota Jeesukseen (Joh.16:9). Ja jos tämäkin tuntuisi vielä saavutettavissa olevalta eli oma usko kovin vahvalta, niin siinöä tapauksessa kannattaa lukea Jeesuksen Vuorisaarna (Matt.5:1- 7:27). Sen edessä jokainen ihminen joutuu painamaan päänsä ja rukoilemaanelämänsä jokaisena päivänä rukouksen, jota on kaikkialla rukoiltu alkuseurakunnan ajoista asti:

”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä!”

Tässä Jeesuksen rukoukseksi kutsutussa rukouksessa ihminen tunnustaa Jeesuksen Herrakseen, kertoo oman syntisyytensä ja jättäytyy täysin armon varaan. Eikä rukoilija jää vaille vastausta. Jeesuksen sanat Johanneksen evankeliumissa ovat Isän kädet, jotka ojentuvat taivaasta alas kohti syntistä. 

“Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan” (Joh. 14:23).

*************

Teksti on Reijon alustus Mettämaan majatalokahveilla Pihlavan pirtissä 29.1.2017

Seuraavalla kerralla sunnuntaina 12.2.2017 klo 14 Majatalokahveilla on aiheena:

Miksi jotkut joutuvat helvettiin, vaikka Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä?

Tietoa Majatalokahveista sekä kaikkien tilaisuuksien ajankohdat, teemat sekä jo pidettyjen alustusten tekstit