Vuonna 2014 terroristien hyökkäyksissä kuoli yli 32 600 ihmistä. Vuonna 2013 määrä oli 18 100, mikä oli selkeästi enemmän kuin vuonna 2012. Yli puolet terrorin uhreista menetti henkensä ISISin ja Boko Haramin iskussa. Kuolemista neljä viidesosaa tapahtui Nigeriassa, Syyriassa, Irakissa, Pakistanissa tai Afganistanissa, kertoo Institute for Economics and Peace järjestö.
Syyria, Irak, Pakistan ja Afganistan ovat Suomesta katsoen sekä maantieteellisesti että kulttuurin kannalta turvallisen kaukana. Vuodesta toiseen television uutiset olivat kertoneet, miten niissä maissa oli aina ollut, ja tulisi ilmeisesti aina myös olemaan, levottomuutta ja väkivaltaa.
Pariisin terrori-iskut, joissa surmattiin 129 ihmistä, muutti tilanteen. Kauhu ja väkivalta olivat äkkiä tulleet eteiseemme. Meidän kaltaisemme eurooppalaiset ihmiset, jotka elivät kaikessa rauhassa arkista elämäänsä, olivat joutuneet säälimättömien murhaajien uhreiksi. Se mitä olimme turtumiseen saakka katselleet uutislähetyksissä, oli äkkiä pelottavan lähellä omaa ihoamme ja elämäämme.
Hetkessä Facebookin profiilikuvat saivat ylleen Ranskan liput. Myötätunnon, tuen, solidaarisuuden ja empatian aallot vyöryivät mediassa. Äkkiä herättiin huomaamaan, että rajoja on ryhdyttävä turvaamaan, tarkastuksia tiukentamaan, poliisien määrää lisäämään ja pitämään tarkemmin silmällä Eurooppaan vyöryviä suunnattomia pakolaisvirtoja.
Ei myötätunnossa, solidaarisuudessa ja profiilikuvien trikoloreissa ole mitään pahaa. Onneksi television Syyrian, Irakin, Nigerian ja monien muiden maiden terrorista ja väkivallasta kertovat uutiset eivät ole vielä tyystin turruttaneet tunteitamme. Toivon silti, että kyse ei ole vain hetkellisestä unihäiriöstä, vaan jostain paljon laajemmasta ja perusteellisemmasta: heräämisestä solidaarisuuden ymmärtämiseen paljon laajempana ja periaatteellisempana kuin vain omaa lähipiiriämme ja Eurooppaamme koskevana.