Olipa kerran siemen, joka lojui metsän keskellä suurten puiden ja pensaiden varjossa. Se tunsi itsensä mitättömäksi ja arvottomaksi. Kaikki sen ympärillä oli suurta ja jykevää. Puut huojuttivat latvojaan pilviä hipoen. Jopa pensaat ja ruohonkorret saivat siemenen tuntemaan itsensä surkean pieneksi.
Eräänä päivänä tuuli tarttui siemeneen ja heitti sen pois metsän varjoista. Se lensi pellon keskellä olevalle pienelle saarekkeelle, jota ei kivien takia voitu viljellä. Siellä aurinko paahtoi aamusta iltaan. Mikään ei tarjonnut varjoa pienelle siemenelle. Toisinaan taas sateet piiskasivat saarekkeen pintaa kastellen myös pienen siemenen perusteellisesti.
Pieni siemen ihmetteli, miksi sen piti kärsiä vuoroin paahteesta ja vuoroin sateesta. Tätäkö sen koko elämä tulisi olemaan!
Viikot ja vuodet kuluivat. Eräänä päivänä, kun aurinko paistoi tavallistakin kuumempana, matkamies saapui paikalle. Hikistä otsaansa pyyhkäisten hän istuutui ja sanoi: ”Luojan kiitos, vihdoinkin saan levätä varjossa.”
Siemen luuli, että mies pilkkasi sitä ja kysyi: ”Mitä sinä oikein puhut?”
Mies ihmetteli: ”Kuka puhuu?”
”Minä, siemen.”
”Siemen?”, mies hämmästeli. ”Et sinä ole siemen, vaan puu. Oikea jättiläispuu.”
Siemen katsoi ylös, katsoi alas ja katsoi varmuuden vuoksi vielä toistamiseen ylös kohti korkealla huojuvaa latvaansa sekä tuuheaa lehvästöään. Sitten se hymyili ensimmäistä kertaa elämässään.
Minkä kokoisia me olemme? Vastaus riippuu siitä, mihin me itseämme vertaamme. Kun katselemme yöllä tähtitaivasta, niin avaruuden ja linnunratojen rinnalla me tunnemme itsemme pölyhiukkastakin pienemmäksi. Myös uutisvirta, joka vyöryy päivittäin eteemme, voi saada meidät tuntemaan itsemme avuttomaksi ja mitättömäksi. Maailma on täynnä sotien, pandemioiden, maanjäristysten, laman ja myrskyjen kaltaisia tuhovoimia, joiden edessä me olemme täysin avuttomia.
Myös sielujemme vihollinen, jota apostoli Johannes kutsuu Ilmestyskirjan 12. luvussa veljiemme syyttäjäksi, tekee kaikkensa masentaakseen meidät. Se haluaa viedä meiltä kaiken sen, mitä Jumala lupaa meille mm. Jeremian kirjan 29. luvun jakeessa 11:
”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer.29:11)
Jos sinä mittaat omaa kokoasi tämän maailman mittareilla, tunnet nopeasti itsesi mitättömäksi ja voimattomaksi ja masennut. Jos sen sijaan käytät mittana Raamattua ja Jumalan lupauksia, voit oikaista selkäsi, nostaa pääsi pystyyn ja hymyillä onnellisena. Kuuluthan sinä mahtavaan perheeseen ja hienoon sukuun. Kaikille tämän maailman silmissä mitättömille ja vähäisille, sanotaan Efesolaiskirjeen 2. luvun jakeissa 19 – 22:
”Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.” (Ef.2:19-22)
Kun uutisten otsikot ja viestit sodista ja katastrofeista seuraavan kerran yrittävät yhdessä sielujemme vihollisen kanssa viedä sinulta tulevaisuuden ja toivon masentaakseen sinut, niin lue niille ääneen Roomalaiskirjeen 8. luvun jakeet 16 ja 17:
”Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän.” (Room.8:16-17)
Et ole mikään tusinatuote, sillä Jumala ei ole luonut ketään toista samanlaista. Olet ainutlaatuinen ja suunnattoman arvokas. Sinusta on maksettu kaikkia maailman rikkauksia suurempi hinta. Juuri sinun vuoksesi Jeesus kuoli Golgatan ristillä sovittaen syntisi ja tehden sinusta Jumalan lapsen ja taivaan kaikkien rikkauksien perillisen.
Tietäen, mitä kaikkea sinäkin joudut elämässäsi kohtaamaan, Jeesus lausui sinulle rohkaisuksi sanat, jotka löytyvät Luukkaan evankeliumin 29. luvun jakeesta 28:
”Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä." (Luuk.29:28)
Siunausta, iloa ja rauhaa päivääsi, ystäväni!