Tommy Hicksin uninäky
25.6.1961
Näky lopunajan
seurakunnasta
”Sain sanomani 25. kesäkuuta noin kello 2.30 aamulla
Winnipegissä Kanadassa. Tuskin olin nukahtanut, kun Jumalan antama näky
ilmestyi eteeni. Se tuli kolme kertaa täsmälleen samanlaisena kesäkuun 25.
päivän aamuna 1961.
Näky vaikutti minuun niin syvästi, että se on täysin
muuttanut käsitykseni Kristuksen ruumiista ja lopunaikojen tehtävistä.
Suurenmoisin asia, minkä Kristuksen ruumis on milloinkaan
saanut vastaanottaa, on vielä edessäpäin. On hyvin vaikea saada ihmisiä
käsittämään, mitä Jumala yrittää antaa kansalleen lopunaikoina.
Näyn ilmestyessä eteeni unessa huomasin yhtäkkiä olevani
jossain hyvin korkealla. En tiedä, missä olin. Mutta katselin sieltä alas maan
päälle. Yhtäkkiä näin koko maapallon. Näin edessäni jokaisen kansan, jokaisen
rodun ja jokaisen kielen niin idässä kuin lännessä, pohjoisessa kuin etelässä.
Tunnistin jokaisen maan ja monia kaupunkeja, joissa olin käynyt. Melkein
vapisin pelosta katsellessani suurta näkyä. Sinä hetkenä kun maapallo tuli
näkyviin, alkoi salamoida ja kuulua ukkosen jyrinää.
Salamoiden leimahdellessa joka puolella maapalloa katseeni
siirtyi pohjoiseen. Yhtäkkiä näin suuren jättiläisen näköisen hahmon. En voinut
lakata tuijottamasta sitä. Näky saattoi minut melkein ymmälle. Jättiläinen oli
suunnattoman suuri. Sen jalat näyttivät ulottuvan pohjoisnavalle ja sen pää
etelänavalle asti. Sen käsivarret ojentuivat valtamereltä toiselle. Aluksi en
edes käsittänyt, näinkö edessäni vuoren vai jättiläisen, mutta jatkaessani
katselemista erotin yhtäkkiä suuren jättiläisen. Näin, että sen pää kamppaili
elämästä. Se halusi elää, mutta sen ruumis oli kauttaaltaan jätteiden peitossa.
Toisinaan tämä suuri jättiläinen liikutti ruumistaan, ikään
kuin se aikoisi nousta seisomaan. Ja kun se nousi, tuhannet pikkuoliot
näyttivät juoksevan pakoon. Inhottavat oliot juoksivat pois, mutta palasivat
heti, kun jättiläinen taas rauhoittui.
Yhtäkkiä suuri jättiläinen nosti ensin toisen, sitten toisen
kätensä kohti taivasta. Samassa hetkessä oliot näyttivät lähtevän pakoon
tuhatpäisinä joukkoina ja pian ne hävisivät yön pimeyteen.
Hyvin hitaasti jättiläinen alkoi nousta ja kun se nousi, sen
pää ja kädet katosivat pilviin. Noustessaan seisomaan se näytti ravistelevan
pois kaiken sitä peittäneen lian ja töryn ja se kohotti kätensä kohti taivasta
ikään kuin ylistäen Herraa. Sen kädet ulottuivat pilviin asti.
Yhtäkkiä kaikki pilvet muuttuivat hopeanhohtoisiksi,
kauneimmaksi hopeaksi, mitä olen koskaan nähnyt. Se mitä näin, oli niin
valtavaa, että minä en voinut alkuunkaan ymmärtää sen merkitystä. Näky vaikutti
minuun niin syvästi, että huusin Herraa sanoen: "Oi Herra, mitä tämä
tarkoittaa?" Tiesin olevani hengessä ja saatoin aistia Herran läsnäolon
unessa.
Hopeisista pilvistä alkoi yllättäen putoilla isoja
nestemäisiä valopisaroita jättiläisen päälle. Hyvin hitaasti jättiläinen alkoi
sulaa ja painua maan sisään. Se muuttui sulaksi aineeksi, joka peitti koko maan
pinnan. Nestemäiset valopisarat tulvivat maahan. Näin kuinka jättiläinen näytti
sulavan, mutta äkkiä se muuttuikin miljooniksi ihmisiksi maan päällä. Näin,
kuinka ihmisiä nousi seisomaan joka puolella maailmaa. He kohottivat kätensä ja
ylistivät Herraa.
Juuri sillä hetkellä taivaasta kuului valtava ukkosen
jyrähdys. Käänsin katseeni kohti taivasta ja yhtäkkiä näin hohtavan valkoisiin
vaatteisiin puetun olennon. En ollut eläessäni nähnyt mitään niin häikäisevää.
En erottanut kasvoja, mutta jotenkin tiesin, että se oli Herra Jeesus Kristus.
Hän ojensi kätensä kohti ihmisiä: miehiä ja naisia, eri puolilla maailmaa. Kun
hän osoitti heitä, nestemäistä valoa näytti virtaavan hänen käsistään heihin.
Valtava Jumalan voitelu lankesi näiden ihmisten päälle ja he lähtivät
liikkeelle Herran nimessä.
En tiedä, kuinka kauan katselin tätä. Tuntui, että se jatkui
päiviä, viikkoja ja kuukausia. Näin Kristuksen käden jatkuvasti ojennettuna.
Mutta oli murheellista nähdä, kuinka monet ihmiset kieltäytyivät
vastaanottamasta Jumalan voitelua ja Jumalan kutsua. Heidän joukossaan oli
miehiä ja naisia, jotka minä tunsin ja joiden minä uskoin vastaavan Jumalan kutsuun.
Mutta kun Jeesus ojensi kätensä heitä kohti, he yksinkertaisesti painoivat
päänsä alas ja alkoivat perääntyä. Jokainen heistä näytti katoavan pimeyteen,
joka näytti nielaisevan heitä kaikkialla.
Näkemäni saattoi minut ymmälle. Mutta niitä, jotka vastaanottivat
voitelun, oli satoja, tuhansia, joka puolella maailmaa: Afrikassa, Englannissa,
Neuvostoliitossa, Kiinassa ja Amerikassa. Näin, kuinka nämä Jumalan voitelemat
ihmiset lähtivät liikkeelle. Heidän joukossaan oli ojankaivajia, pyykkäreitä,
rikkaita ja köyhiä. Näin halvaantuneita,
näkönsä tai kuulonsa menettäneitä ihmisiä. Mutta kun Herra
ojensi kätensä ja he vastaanottivat voitelun, niin he parantuivat ja lähtivät
vuorostaan liikkeelle.
Kaikkein ihmeellisintä oli, että kun nuo ihmiset ojensivat
kätensä samalla tavalla kuin Herra, heillä näytti olevan käsissään samaa
nestemäistä tulta. Ojentaessaan kätensä he sanoivat: "Minä sanon: 'Tule
terveeksi'."
Seurasin edelleen tätä valtavaa lopunajan toimintaa, mutta
en täysin ymmärtänyt sen merkitystä. Niinpä katsoin Herraa ja kysyin:
"Mitä tämä tarkoittaa?" Hän vastasi: "Tällaista minä teen
viimeisinä aikoina. Minä korjaan kaiken sen, minkä erilaiset tuholaistoukat
ovat turmelleet. Minun kansani lähtee liikkeelle lopunaikoina. Mahtavan
armeijan
tavoin he pyyhkäisevät yli koko maanpiirin."
Koska seurasin tapahtumia jostakin hyvin korkealta, saatoin
nähdä koko maailman. Näin näiden ihmisten kulkevan ristiin rastiin joka
puolella maapalloa. Jumalan Pyhä Henki saattoi hetkessä siirtää jonkun
afrikkalaisen Neuvostoliittoon, Kiinaan tai Amerikkaan tai johonkin muuhun
paikkaan ja päinvastoin. Näin ihmiset menivät kaikkialle maailmaan. He
selviytyivät niin tulesta, rutosta kuin nälänhädästä. Ei tuli, ei vainot eikä
mikään muu pystynyt estämään heidän etenemistään.
Räyhäävät väkijoukot uhkailivat heitä miekoin ja pyssyin,
mutta Jeesuksen tavoin he menivät pois väkijoukkojen keskitse eikä heitä voitu
löytää. He menivät eteenpäin Herran nimessä ja kaikkialla he ojensivat kätensä,
niin että sairaat parantuivat ja sokeat saivat näkönsä. He eivät rukoilleet
pitkiä rukouksia ja kun olin kerrannut näyn mielessäni ja ajatellut sitä monta
kertaa, tajusin, että en ollut nähnyt yhtään kirkkoa enkä kuullut puhuttavan
yhdestäkään kirkkokunnasta. Nämä ihmiset olivat liikkeellä Herran Sebaotin
nimessä. Halleluja.
Tämä lopunajan armeija marssi eteenpäin tehden kaikessa
Kristuksen tekoja, palvellen suuria kansanjoukkoja kaikkialla maailmassa.
Kymmenet tuhannet, jopa miljoonat vastaanottivat Herran Jeesuksen Kristuksen,
kun nämä ihmiset astuivat esiin ja julistivat sanomaa tulevasta Jumalan
valtakunnasta tänä lopunaikana. Se oli todella suurenmoista, mutta silti oli
niitä, jotka asettuivat vastarintaan, suuttuivat ja yrittivät hyökätä sanoman
julistajien kimppuun.
Näin näiden ihmisten kulkevan tulen läpi palamatta, poikki
jokien ikään kuin siinä ei olisi ollut lainkaan vettä. He ylittivät valtameret
helposti, pelastuivat vainoilta, ikään kuin käsi olisi kuljettanut heidät
turvaan. Vaikka villieläimet karjuivat ja ihmiset hyökkäsivät heidän kimppuunsa
miekoin ja sota-asein, ei mikään näyttänyt estävän heitä. He olivat voittajia.
Jumala tulee ennennäkemättömällä tavalla osoittamaan
voimansa näinä viimeisinä aikoina. Nämä miehet ja naiset tulevat kaikista
yhteiskuntaluokista oppiarvoihin katsomatta. Seurasin näiden työntekijöiden
toimintaa ja huomasin, että jos joku väsyi kesken ja kaatui, toinen tuli
nostamaan hänet pystyyn.
Ei ollut "suurta
minää" eikä "pientä sinää", vaan kaikki vuoret alennettiin ja
kaikki laaksot täytettiin ja näillä ihmisillä näytti olevan yksi yhteinen asia:
heistä virtasi jumalallinen rakkaus, kun he tekivät työtä yhdessä ja elivät
yhdessä. Se oli ihaninta, mitä olen koskaan nähnyt. Jeesus Kristus oli heidän
elämänsä ainoa sisältö. He jatkoivat työtään ja minusta tuntui, että seisoin
katselemassa tätä näkyä päiväkausia. Itkin ja nauroin vuoronperään. Oli niin
ihmeellistä nähdä ilosanoman leviävän kaikkialle näinä viimeisinä aikoina.
Seurasin näkyä taivaasta käsin ja ajoittain nestemäistä
valoa suorastaan tulvi suurten seurakuntien päälle. Silloin ihmiset nostivat
kätensä ja ylistivät Jumalaa tunnista toiseen, jopa päivästä toiseen, kun Pyhä
Henki laskeutui heidän päälleen. Jumala sanoi: "Minä vuodatan Henkeni
kaiken lihan päälle." Olin todistamassa tämän lupauksen täyttymistä. Ja
kaikki, jotka vastaanottivat tämän voiman ja Jumalan voitelun, saivat kokea
Jumalan ihmeitä loppumattomiin.
Mutta kun nämä ihmiset kulkivat eri puolilla maailmaa, heitä
alettiin vainota joka taholta.
Yhtäkkiä kuului toinen voimakas ukkosen jyrähdys, joka
tuntui kaikuvan ympäri maailmaa, ja kuulin jälleen äänen, joka sanoi:
"Tämä on minun kansani. Tämä on minun rakas morsiameni." Äänen vielä
puhuessa minä loin katseeni maahan ja näin järvet ja vuoret. Haudat aukenivat,
ja kaikkialla maailmassa kaikkien aikojen pyhät nousivat haudoistaan. Heidän
noustessa Jumalan valtakunnan julistajat alkoivat yhtäkkiä kerääntyä joka
suunnalta, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä ja he alkoivat taas
muodostaa jättiläismäistä ruumista. Kristuksessa kuolleet näyttivät nousevan
ensin. Pystyin tuskin käsittämään näkemääni. Se oli niin ihmeellistä. Se ylitti
villeimmät kuvitelmani.
Ruumis muotoutui jälleen valtavan jättiläisen kaltaiseksi,
mutta tällä kertaa se oli erilainen. Se oli puettu hohtavan valkoisiin
vaatteisiin, joissa ei ollut tahraa eikä ryppyä. Kaikenikäiset ihmiset
näyttivät liittyvän tähän ruumiiseen. Etsiessään lopullista muotoaan ruumis
yleni hyvin hitaasti kohti taivasta ja äkkiä Herra Jeesus ilmestyi ylhäältä ja
asettui ruumiin pääksi ja minä kuulin taas ukkosen jyrähdyksen, joka sanoi:
"Tämä on minun rakas morsiameni, jota minä olen odottanut. Hän on tullut
tulen läpi vahingoittumattomana. Häntä minä olen rakastanut maailman alusta
asti."
Yhtäkkiä käänsin katseeni pohjoiseen ja näin suurta tuhoa:
miehiä ja naisia, jotka huusivat tuskissaan ja tuhoutuneita rakennuksia.
Sitten kuulin äänen puhuvan neljännen kerran ja se sanoi:
"Nyt minä vuodatan vihani maan päälle." Jumala näytti vuodattavan
vihansa maailman ääriin asti. Näytti aivan siltä, kuin suuret Jumalan vihan
maljat olisi vuodatettu maan päälle. Muistan kaiken kuin eilisen päivän.
Vapisin kauttaaltani, kun katselin hirveää näkyä, missä kaupungit ja kokonaiset
kansakunnat tuhoutuivat.
Kuulin ihmisten itkun ja valituksen. He itkivät paetessaan
luoliin, mutta luolat eivät voineet heitä peittää. He hyppäsivät veteen, mutta
vesi ei voinut heitä hukuttaa. Mikään ei voinut hävittää heitä. He halusivat
riistää itseltään hengen, mutta he eivät voineet.
Loin jälleen katseeni ruumiiseen, joka oli puettu hohtavan
valkoisiin vaatteisiin. Hyvin, hyvin hitaasti se alkoi kohota maasta ja samassa
minä heräsin. Millaista näkyä olinkaan saanut katsella. Olin nähnyt Kristuksen
ruumiin lopunajan tehtävät, sen viimeisen hetken. 27. kesäkuuta aamulla kello
2.30 tämä näky, tämä ilmestys, palasi täsmälleen samanlaisen kuin edellisellä
kerralla.
Elämäni on muuttunut, kun olen alkanut ymmärtää, että me
elämme näitä viimeisiä aikoja, sillä kaikkialla maailmassa Jumala voitelee
miehiä ja naisia näihin tehtäviin. He eivät julista mitään oppeja tai
oppisuuntia. He julistavat Jeesusta Kristusta. He julistavat Herran Sanaa ja he
sanovat: "Olen kuullut sen niin monta kertaa näyssä. Tapahtukoon minun
Sanani mukaan."
Minun kansani, kuunnelkaa minua. Tapahtukoon minun Sanani
mukaan. Meidät puetaan Jumalan voimalla ja voitelulla. Meidän ei tarvitse
saarnata. Meidän ei tarvitse hakea julkisuutta. Meidän ei tarvitse olla
riippuvaisia ihmisistä eikä meidän tarvitse edustaa mitään kirkkokuntaa, vaan meillä
tulee olemaan elävän Jumalan voima. Me emme pelkää ihmisiä, sillä me lähdemme
liikkeelle Herran Sebaotin nimessä.”
------------------
Suomessakin vierailleen amerikkalaisen evankelistan ja julistajan Tommy Hicksin elämän rankoista koettelemuksista ja ihmeellisestä johdatuksesta pääsen lukemaan tämän linkin kautta.
------------------
Sarjan jaksot (Jo valmiiksi saamiini jaksoihin pääset linkkien kautta. Loput jaksot ovat vielä työn alla):
1.
2.
3.
6.
7.
8.
9. Kokoelma profetioita vuosien varrelta – varoituksia ja kehotuksia parannuksentekoon