Tunnetko nenässäsi oudon tuoksun?
Isoisän ollessa päivänokosilla pojanpoika keksi kepposen. Hän siveli varovaisesti isoisän viiksiä vanhalla juustonpalalla. Kun isoisä heräsi, hänen ensimmäiset sanansa olivat: ”Tässä huoneessa haisee!” Niinpä hän vaihtoi huonetta jatkaakseen nokosiaan. Outo haju ei vain kadonnut.
Viimein isoisä nousi ylös ja lähti liikkeelle havaitakseen, että myös kaikissa muissa huoneissa oli kummallinen haju. ”Koko talo haisee!” tuhahti isoisä kiukkuisena. Niinpä hän avasi ulko-oven ja meni pihalle. Sielläkin haisi. Hänen päiväuniensa aikana koko maailma oli saanut tuon
saman omituisen hajun!
Meille käy helposti kuin tarinan isoisälle. Lapsuudesta lähtien viiksiimme tarttuu huomaamatta asioita, jotka haisevat ennakkoluuloilta, pelolta tai jopa vihalta. Tuo haju voi myös olla kielteinen asenne tai rujoksi murjottu itsetunto. Sitä ”omituista hajua” me sitten haistelemme, menimmepä minne tahansa. Hajuaistimme voi jopa kehittyä niin tarkaksi, että me suorastaan keskitymme tuon epäilyttävän tuoksun etsimiseen ja tunnistamiseen. Netin keskustelupalstoilta ja postausten kommenteista löytyy tällaisesta runsaasti esimerkkejä.
Kasvoin maaseudulla papin perheessä. Kotonamme vieraili usein matkasaarnaajia, julistajia, piirisihteereitä ja pappeja. Aikuisten keskusteluista korviini tarttui jo vaahtosammuttimen mittaisena sana lahkolainen. En ymmärtänyt, mitä se tarkoitti, mutta tapa, jolla sana sylkäistiin suusta, kertoi pienelle lapsellekin kaiken oleellisen. Kyseessä oli jotain hyvin arveluttavaa ja kartettavaa.
Viiksiini tarttui haju, josta oli vaikea päästä eroon. Vasta aikuisiässä tilanne muuttui. Se varautuneisuus, jonka yhden herätysliikkeen piirissä kasvaneena olin oppinut, paljastui omiin viiksiini tarttuneeksi hajuksi.
Työni toimittajana vei minut tutustumaan monenlaisiin seurakuntiin ja kirkkokuntiin sekä niiden jäseniin. Oma hengellinen etsintäni johdatti askeleeni missioihin ja vieraiden seurakuntien tilaisuuksiin. Joka paikasta löysin saman Jeesuksen, joka oli tullut minulle tutuksi jo varhaisessa lapsuudessa.
Yhteinen usko Jeesukseen ainoana tienä Jumalan luo yhdisti ystäviin yli seurakunta- ja kirkkokuntarajojen. Se tuuletti oudot hajut viiksistäni. Epäluulot vaihtuivat kasvavaksi haluksi tutustua lähemmin toisiin kristittyihin. Kun uskon ydin kirkastui, erilaiset tulkinnat, painotukset, traditiot ja hengelliset kulttuurit kääntyivät pelkäksi rikkaudeksi. Herramme lammaslaumaan sopii monenlaisia lampaita.
Lapsuudessa saamani opetus ja evankeliumin selkeä julistus ovat edelleen tallessa. Enää silloin kuulemani tulkinnat ja painotukset eivät rakenna aitoja, jotka erottaisivat minut muista Jeesuksen maailmanlaajuisen seurakunnan jäsenistä. Se, mikä lapsuudessani nähtiin erottavana muurina, tarjoaa nyt minulle vain turvallisen pohjan, jolta voin ennakkoluuloitta lähestyä muita Jeesuksen omia. Augsburgissa 1500-luvulla syntynyttä Rupertus Meldeniusta lainatakseni: ”Keskeisissä kohdissa ykseys, epävarmoissa vapaus, kaikessa rakkaus.”
Paavali kehottaa Timoteusta pitämään kiinni siitä, minkä hän on oppinut, koska tämä tietää, keiltä on sen oppinut. (2 Tim.3:14) Ellei meillä ole omaa taustaa, pohjaa eikä hengellistä kotia, me joudumme helposti kaikenlaisten tuulten viskeltäviksi. Ratkaisu tähän ei kuitenkaan ole eristäytyminen vaan rakkaudessa toisia kohti avautuminen. Rakkaudessa ei ole pelkoa, vakuuttaa 1. Joh.4:17. Rakkaus ei käänny sisäänpäin eikä koteloidu, ei edes ”ainoaan oikeaan oppiinsa”.
Paavali neuvoo:
”Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää. Pysykää erossa kaikesta pahasta.” (1. Tes.5:21). Kannattaa huomata, että tuon jakeen edellä varoitetaan Hengen sammuttamisesta. Mikään ei sammuta Henkeä varmemmin kuin keskinäinen riitely ja väärien hajujen metsästäminen.
Voisikohan olla niin, että lahkolaisuuden tunnistaakin siitä, että sen viiksiin on sivelty omat vahvat hajusteet? Niin vahvat, että koko maailma haisee yhdeltä ja samalta, vaikka vika on omissa viiksissä. Sulkeutunut, itseään korottava ja muita torjuva ”ainoan oikean opin kristillisyys” on lahkolaisuutta, esiintyipä sitä luterilaisessa seurakunnassa, vapaissa suunnissa, herätysliikkeessä tai missä tahansa muussa hengellisessä yhteisössä.
Rukoillaan, ystävät, yhdessä:
Rakas taivaallinen Isämme, ota pois rinnoistamme kivisydämet. Anna meille uudet sydämet, niin että me emme olisi niin kärkkäitä arvostelemaan ja tuomitsemaan kristittyjä sisariamme ja veljiämme. Auta meitä olemaan heidän kanssaan yhtä niin kuin Vapahtajamme Jeesus on yhtä sinun kanssasi. Anna keskinäisen ykseytemme ja rakkautemme olla todistamassa maailmalle, että sinä lähetit ainoan Poikasi Jeesuksen koko maailman kaikkien syntisten pelastajaksi. Aamen
Siunausta päivääsi, kalliisti lunastettu ystävä!
