Amerikkalaisessa seurakunnassa oli 1800-luvulla menossa jumalanpalvelus. Penkissä kirkkoväen joukossa istui tuolloin mm. eräs Amerikan tunnetuimmista liikemiehistä Samuel Colgate. Hän oli kyseisen seurakunnan jäsen. Tuosta jumalanpalveluksesta tuli tapahtuma, jonka kaikki varmasti muistivat elämänsä loppuun saakka.
Saarnattuaan siitä, miten Jumala haluaa jokaisen syntisen pelastuvan, pastori pyysi niitä, jotka haluavat lähteä seuraamaan Jeesusta, tulemaan alttarin luo. Tuskin pastori oli saanut kutsunsa esitettyä, kun kirkon viimeisestä penkistä nousi nuori nainen juosten eteen. Hänen asunsa ja vahva meikkinsä kertoivat kaikille, että kyseessä oli prostituoitu.
Hillittömästi itkien hän polvistui alttarikaiteen ääreen ja alkoi tunnustaa syntejään. Nyyhkien hän pyysi niitä Jeesukselta anteeksi. Viimein nainen esitti pyynnön saada liittyä seurakunnan jäseneksi. ”Jos pyyntöni hyväksytään, niin istun aina kirkon viimeisessä penkissä”, hän sanoi niiskuttaen.
Seurakunnalla oli tapana hyväksyä uudet jäsenet kädennostoäänestyksellä. Jos useimmat kädet nousivat ylös, uusi jäsen oli hyväksytty seurakuntaan. Tällä kertaa pastori empi kuitenkin pyytää seurakuntalaisia äänestämään. Mitä kaikki ajattelisivat seurakunnasta, jossa olisi tuollainen jäsen!
Kirkkoon laskeutui syvä hiljaisuus. Pastori ei tiennyt, miten olisi hankalasta tilanteesta selviytynyt. Viimein eräs seurakunnan jäsenistä nousi ylös ja ehdotti, että naisen pyyntö hylättäisiin. Kautta kirkon kuului ääniä, jotka tuntuivat kannattavan tätä ehdotusta.
Tämän kuultuaan Samuel Golgate nousi ja sanoi äänessään purevaa ivaa: ”Me taisimme tehdä kömmähdyksen, kun rukoilimme, että Jumala pelastaisi syntisiä ihmisiä. Me unohdimme täsmentää, minkälaisia syntisiä me tarkoitimme. Meidän pitänee pyytää Herralta anteeksi tätä lipsahdustamme”, Colgate sanoi.
”Pyhä Henki on koskettanut tätä naista ja saanut hänet tunnustamaan syntinsä. Mutta ehkä Herra ei vain ymmärtänyt, ettei tämä nainen ole sitä tyyppiä syntisiä, jota me pyysimme Herraa pelastamaan”, Golgate lopetti istuutuen paikalleen.
Seurakunta istui hiljaa. Häpeän puna nousi monien poskille. He olivat olleet kuin fariseukset temppelissä: ”Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani.” (Luuk.18:11)
Pastori pyysi seurakuntaa äänestämään naisen hyväksymisestä seurakuntaan. Jokainen käsi nousi hyväksymisen merkiksi.