Vain ponnisteleminen tekee vahvaksi

Oletko joskus nähnyt, miten ankarasti kotelostaan ulos pyrkivä perhonen joutuu ponnistelemaan? Perhosen elämä alkoi jo edellisenä kesänä. Silloin emoperhonen asetti satoja pieniä munia juuri tietynlaisen kasvin lehdelle. Munasta kehittyi toukka, joka ehti kesän aikana elää monia toukkavaiheita. Viimein se valmisti itselleen kotelon talvehtimista varten. Nyt uuden kesän tultua kotelosta räpistelee ulos uljas perhonen värikkäine siipineen.

Mies katseli, miten tavattoman vaikeaa perhosen oli vapautua kotelosta. Viimein näytti siltä, että perhonen oli jotenkin juuttunut kiinni.  Niinpä mies päätti auttaa perhosta. Hän otti pienet sakset ja leikkasi varovaisesti kotelon auki. Aukosta kömpi esille pullea olento, jolla oli pienet ryppyiset siivet.

Minä hetkenä tahansa perhonen levittäisi kauniit siipensä ja liihottelisi etsimään kukkia, mies ajatteli. Hän sai kuitenkin odottaa turhaan. Kotelosta kömpinyt olento otti muutamia varovaisia askeleita, mutta sen siivet pysyivät pieninä ja ryppyisinä.

Perhosen kehitys oli pysähtynyt. Ponnistelu, jonka mies oli keskeyttänyt, olisi tarvittu ryppyisten siipien ohuiden kanavien täyttämiseen ruumiissa olevilla nesteillä.  Niiden paine olisi saanut siivet aukeamaan suurina ja kauniina. Kun niin ei ollut tapahtunut, perhonen joutui kulkemaan koko ikänsä kasvien lehdillä ryömien.

Miehen vilpitön halu auttaa koitui perhosen turmioksi. Mies ei ymmärtänyt, että Jumalan suunnitelmaan perhosen elämässä kuului myös ankara ponnistelu. Vasta ankaran ponnistelun jälkeen perhonen voi liihotella vapaana kesäisellä niityllä.

Apostolien teoissa kerrotaan Paavalin ja Barnabaksen ponnisteluista pitkillä lähetysmatkoillaan. Lystrassa heitä luultiin ensin jumaliksi. Vain vaivoin he onnistuivat estämään kansaa uhraamasta härkää heidän kunniakseen. Pian kansan suosio kääntyi vihaksi ja heitä kivitettiin. Vaikeuksista masentumatta kaksikko jatkoi kaupungista toiseen evankeliumia julistaen.

Apostolien tekojen 14. luvun jakeessa 22 Paavali ja Barnabas kertovat, millaista on Jeesusta seuraavan kristityn elämä: "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan". (Ap.t.14:22)

Ahdistaako jokin sinua kenties juuri nyt? Millaisia, kenties ylivoimaiselta tuntuvia, asioita sinulla ehkä on elämässäsi? Vaikka meitä ei Paavalin tavoin kivitetä, ruoskita eikä panna kahleisiin, niin jokaiselle riittää varmasti asioita, jotka pyrkivät masentamaan ja jopa lamauttamaan.

Raamatussa puhutaan paljon uskosta, toivosta ja rakkaudesta. Näiden kolmen lisäksi Raamatussa kirjoitetaan runsaasti myös ponnistelusta, kilvoittelemisesta ja vaivan näkemisestä uskon tähden.

Jeesus sanoo Luukkaan evankeliumin 13. luvun jakeessa 24: "Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta. Minä sanon teille: monet yrittävät mennä sisään mutta eivät siihen kykene.”

Paavali puhuu samasta asiasta ensimmäisessä kirjeessään Timoteukselle: ”Siksihän me näemme vaivaa ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten pelastaja, varsinkin uskovien.” (1.Tim.4:9)

Mikä saa meidät ponnistelemaan? Siihen tarvitaan kaksi asiaa. Ponnistelulla on oltava tavoite. Lisäksi tarvitaan toivo tavoitteen saavuttamisesta. Ponnistelu ja toivo olivat Paavalille luovuttamattomia asioita. Niitä ilman hän ei olisi kyennyt kestämään kaikkea kokemaansa.

Paavalin ensimmäisen Korintin seurakunnalle lähettämän kirjeen 9. luvun jakeissa 24-27 hän vertaa vaellustaan juoksukilpailuun ja nyrkkeilyotteluun. Voittajaksi selviytyminen edellyttää hänen mukaansa niin rajua ponnistelua ja kurinalaisuutta, että siinä voidaan puhua jopa itsensä pakottamisesta.

Roomalaiskirjeen 5. luvun jakeissa 2-4 Paavali panee vielä paremmaksi. Hän puhuu päättäväisyydestä, joka saa riemuitsemaan jopa ahdingosta, koska sellainen saa aikaan kestävyyttä. Kestävyys puolestaan auttaa koetuksista selviytymisessä, mikä vahvistaa toivoa.

Oman jaksamisensa ja kestämisensä salaisuuden ja voimanlähteensä Paavali paljastaa meille Filipin seurakunnalle lähettämänsä kirjeen 4. luvun jakeessa 13: ”Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa.”

Luotetaan, ystävät siihen, että Jumala antaa myös meille voimaa ja kestävyyttä edessämme oleviin ponnisteluihimme!