Ei ihme, jos et ole kiinnittänyt asiaan huomiota, sillä kyse on kovin pienestä yksityiskohdasta. Sen voi usein löytää hautakivistä, kuolinilmoituksista ja matrikkelitiedoista: lyhyt viiva syntymä- ja kuolinajan välissä. Tuolle lyhyelle, lähes huomaamattomalle viivalle mahtuu ihmisen koko elämä.
Kukaan meistä ei ole voinut valita syntymäaikaansa tai edes sitä, syntyykö tähän maailmaan vai ei. Kellekään ei liioin ole annettu kouraan valmista aikataulua, jossa jo ennalta ilmoitetaan kuolinaikamme. Nuo molemmat päivämäärät ovat kirjaimellisesti ”Korkeammassa kädessä”, kun asia kansanomaisesti usein ilmaistaan.
Tuolle lyhyelle väliviivalle syntymän ja kuoleman päivämäärien välissä mahtuu koko se elämä, jossa me iloitsemme, suremme, teemme oikeita tai vääriä ratkaisuja, lankeamme, teemme parannusta, otamme Jeesuksen vastaan Vapahtajanamme tai hylkäämme hänen meille tarjoaman armon.
Lyhyen väliviivan aikana tehdyt ratkaisut ovat niin järisyttävän tärkeitä, että niiden vaikutus yltää iankaikkisuuteen: armahdus vai tuomio, taivas vai helvetti, Karitsan hääateria taivaan kirkkaissa saleissa vai iankaikkinen pimeys ja ero Jumalasta? Ei siis ihme, että väliviiva on myös taistelutanner. Lyhyellä viivan pätkällä taistelevat valkeus ja pimeys, Pyhä Henki ja paha henki, elämä ja kuolema.
Raamatusta löytyvät sanat ”Älkää pelätkö” niin moneen kertaan, että niitä riittää vuoden jokaiselle päivälle. Kun Jumalan kirkkaus lähestyy syntistä ihmistä, ihmisellä on täysi syy pelätä, mutta Jumalan vastaus tällaiseen tilanteeseen on sama kuin paimenille jouluyönä: ”Älkää pelätkö”.
Raamatusta löytyy vain yksi kohta, jossa Jeesus käskee meidän pelätä. Kaikissa muissa kohdissa Jeesus julistaa elämää, iloa, rauhaa ja pelastusta, mutta tässä Luukkaan evankeliumin kohdassa hän käskee meidän pelätä:
"Minä sanon teille, ystävilleni: Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta joiden valta ei ulotu sen pitemmälle. Kuulkaa, ketä teidän tulee pelätä. Pelätkää häntä, jolla on valta sekä tappaa ihminen että syöstä hänet helvettiin. Niin, sanon teille: häntä teidän on pelättävä. (Luuk.12:4-5)
Jeesus sanoo, ettei väliviivalla tarvitse pelätä viivan päättymisen hetkeä. Ainoa, mitä on syytä pelätä, on saatana, joka yrittää kaikin tavoin saada meidän pois Jeesuksen veren suojasta ja armon sateenvarjon alta. Putoamaan lyhyeltä ja kiikkerältä väliviivalta omavoimaisuuden, ihmisviisauden, humanismin ja kulttuuriksi vesittyneen kristillisyyden ansaan.
Väliviiva on jokaisen kohdalla niin pieni ja kapea, että yksin sillä ei selviä. Siksi me tarvitsemme toisia kristittyjä, seurakuntaa ja ennen kaikkea Hyvää Paimenta Jeesusta, joka nostaa meidät takaisin viivalle, kun me olemme omien valintojemme takia siltä pudonneet. On turvallista tietää, että väliviivan kummatkin päät, niin syntymämme kuin kuolinhetkemmekin ovat olleet Jumalan tiedossa ja hallussa jo silloin, kun kukaan muu ei meistä vielä mitään tiennyt.
Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut. Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä! Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani. (Psalmi 139:15-18)