Varo identiteettivarkaita

Kuin Pietari hiilivalkealla

Palmusunnuntaina me aloitamme matkan kohti Jeesuksen kärsimystä, kuolemaa ja ylösnousemusta. Matkan varrella me tapaamme apostoli Pietarin tilanteessa, josta on lainattu nimi Yrjö Soinin vuonna 1956 julkaistulle ja sotasyyllisyyskysymystä käsittelevälle kirjalle ”Kuin Pietari hiilivalkealla”.

Tällainen on raamatunkohta, jossa kerrotaan, kuinka kävi, kun Pietari oli istunut pilkkaajien seuraan:

Pietari istui ulkona pihalla. Hänen luokseen tuli palvelustyttö ja sanoi: "Sinäkin olit tuon galilealaisen Jeesuksen seurassa." Mutta hän kielsi sen kaikkien kuullen ja sanoi: "En ymmärrä mistä puhut." 

Hän siirtyi sieltä portille päin, mutta muuan toinen tyttö näki hänet ja sanoi paikalla oleville: "Tämä mies oli nasaretilaisen Jeesuksen seurassa." 

Taas hän kielsi sen valalla vannoen ja vakuutti: "Minä en tunne sitä miestä." 

Mutta hetken kuluttua hänen luokseen tuli muita, jotka siellä seisoskelivat, ja he sanoivat: "Sinä olet varmasti samaa joukkoa, senhän kuulee jo puheestasi." 

Silloin Pietari alkoi sadatella ja vannoi: "Minä en tunne sitä miestä." 

Samassa kukko lauloi. Pietari muisti, mitä Jeesus oli sanonut: "Ennen kuin kukko laulaa, sinä kolmesti kiellät minut." Hän meni ulos ja puhkesi katkeraan itkuun. (Matt.26:69-75)

Mikä meni vikaan? Löytääksemme vastauksen joudumme tutkimaan meille liiankin tuttuja ihmimillisä heikkkouksia, joista Pietarikaan ei ollut vapaa.

Ihminen on kuin imupaperi

Ihminen on luotu elämään toisten ihmisten joukossa. Elämä tuntuu hyvältä ja turvalliselta, kun tunnemme kuuluvamme meitä arvostavaan ryhmään.

Ihminen on myös kuin imupaperi. Me samastumme helposti toisiin. Omaksumme muilta muilta tavan käyttäytyä, puhua ja pukeutua.  

Vieraalle paikkakunnalle muuttaessaan ihminen alkaa tiedostamattaan omaksua uutta murretta ja paikallisia käyttäytymistapoja.

Samanlaista joukkoon sulautumista tapahtuu television viihdeohjelmien, Internetin keskustelupalstojen ja harrastusryhmien kautta. Mitä paremmin me tuollaisessa ryhmässä viihdymme, sitä nopeammin me myös omaksumme sen tavat, arvot ja kulttuurin.

Meidän identiteettimme, henkilökohtaiset ominaisuutemme, muovautuu vähä vähältä sen mukaan, missä seurassa me elämme ja liikumme. Suotta eivät vanhat kansanviisaudet: ”Seura tekee kaltaisekseen” ja ”Huono seura hyvät tavat turmelee” varoittele meitä.

Olisiko meidän siis vältettävä istumista siellä, missä pilkkaajat istuvat?

Pitäisikö meidän pysyä kristillistä uskoaan todeksi elävien ja mieluummin vielä oikeaoppisten kristittyjen turvallisessa seurassa? Olisiko meidän kartettava kaikin tavoin "niitä muita" eli niin sanottuja maailman lapsia? Tällaiseenko meitä kehottavat Psalmin 1 kaksi ensimmäistä jaetta?

”Hyvä on sen osa, joka ei vaella jumalattomien tavoin, ei astu syntisten teille, ei istu pilkkaajien parissa vaan löytää ilonsa Herran laista, tutkii sitä päivin ja öin.” (Psalmi1:1-2)

Miten tuollainen voisi olla edes käytännössä mahdollista? Emmehän me voi joka paikassa valita seuraamme, ellemme siirry luostarin muurien taakse turvaan tai erakoksi autiomaan luolaan.

Miksi edes Jeesus ei noudattanut Psalmin ohjetta?

Mutta hetkinen! Eihän Jeesuskaan noudattanut tuota ohjetta! Fariseukset ja kirjanoppineet saivat hänet tuon tuosta kiinni syntisten ja muun yhteiskunnan pohjasakan kanssa seurustelusta:

"Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!" (Matt.9:11) (Katso myös Luuk.7:34, 17:7)

Miksi Jeesus seurusteli, aterioi ja vietti huolettomasti aikaa juuri syntisten kanssa?

Siksi, että hänen identiteettinsä, hänen henkilökohtaiset ominaisuutensa olivat synnittömät ja tahrattomat. Hänelle oli mahdotonta samaistua tapaamiinsa ihmisiin. Häneen synnin oli mahdotonta tarttua tai saada hänestä minkäänlaista otetta.

Tarvitsemme syntiä hylkivää teflonpintaa

Samaa syntiä hylkivää teflonpintaa Raamattu suosittelee myös meille:

Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki. (2.Kor.3:18)

Noin yksinkertaista se on. Kun me pysyttelemme lähellä Jeesusta, meidän identiteettimme muovautuu vähitellen hänen mukaansa. Ja koska Jeesuksen kaltaisuus on meille itsellemme ylivoimaista, Jumala on luvannut tähän jo tässä ajassa alkavaan muutosprosessiin avuksemme ja muutoksen toteuttajaksi Pyhän Hengen.

Jeesuksen tarkoitus ei ole, että me karttelemme ihmisiä, jotka eivät ole häneen turvautuvia kristittyjä. Päinvastoin. Lähetyskäskyssään hän suorastaan käskee meitä menemään ja tekemään koko maailmasta – siis juuri kaikista syntisistä ja pimeyden ansoihin joutuneista - hänen opetuslapsiaan (Matt.28:19-20).

Rungosta irronnut oksa kuivettuu ja kuolee

Pilkkaajien seurassa istuminen ilman, että menettää oman uskonsa ja kristityn identiteettinsä, on mahdollista vain yhdellä ehdolla. Tällaisen ohjeen Jeesus meille antaa:

Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. (Joh.15:5)

Jeesus on kaiken avain ja keskipiste. Mitä enemmän me seurustelemme hänen kanssaan, sitä parempi se on meille itsellemme sekä myös kaikille kohtaamillemme lähimmäisille.

Jeesus ei torjunut luotaan ainuttakaan apua anovaa. Jeesus kuunteli, keskusteli, kertoi Jumalan valtakunnasta, antoi syntejä anteeksi ja kehotti ihmisiä hylkäämään syntisen elämänsä. Jeesus on Jumalan elävä Sana. Hän julisti tapaamilleen ihmisille hyvää sanomaa Taivasten valtakunnasta sekä rakkaudellisella olemuksellaan että lempeillä sanoillaan.

Tuntuuko meissä Kristuksen tuoksu?

Tässäkin meidän on hyvä ottaa mallia Jeesuksesta. Voisimmeko me kertoa omasta uskostamme elämällämme ja omilla valinnoilamme? Tarvittaessa meidän tulee toki olla valmiita tekemään niin myös sanoillamme! 

Voisimmeko me toimia ”Viidentenä evankeliumina”, joka julistaa hyvää sanomaa kuuntelemalla, palvelemalla ja rakastamalla? Elämällä tunnustavana kristtynä siellä, missä arkiset askareemme toimitamme ja ihmisiä tapaamme. Siellä, missä ei ole vain kirkkojen turvallisten seinien suojassa kokoontuvia kristittyjä. 

Kirjeessään Korintin seurakunnalle Paavali puhuu samasta identiteetin muutoksesta, jonka Jeesuksen läheisyys ja hänen kanssaan seurustelu saavat saa aikaan:

Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua! Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen. (2.Kor.2:14-15)

Makuna menettäneestä suolasta ei Raamatun mukaan ole mihinkään. Paljon kummempaa ei taida olla tuoksunsa menettänyt kristillisyys. Kerran, kun Kalevi Lehtinen puhui vainon ajoista, hän heitti kuulijoilleen kysymyksen: "Mahtaako meissä olla niin paljoa elävää kristillisyyttä, että meissä olisi mitään vainottavaa?"

Lähi-idän alueelta, todennäköisesti Syyriasta on peräisin vanha lause: ”Kerro minulle, keiden kanssa seurustelet, niin minä kerron sinulle, millainen olet.”  

Seura tekee kaltaisekseen. Myös Jeesuksen seura. 

Oman identiteettimme muuttumisesta Jeesuksen identiteetin kaltaiseksi kerrotaan virren 319 ja Siionin Kanteleen laulun 138 ensimmäisessä säkeistössä hienolla tavalla:

Sä kuljet seurassa Jeesuksen, 

sen kertoo katseesi riemuinen,

sen kertoo laulusi helkkyvä 

myös murheen kyynelten keskellä.

Palataan vielä Pietarin luo ylipappi Kaifaksen esipihalle. Miksi mies, joka oli vannonut vaikka kuolevansa Jeesuksen kanssa, kuitenkin hylkäsi ja kielsi Mestarinsa?

Pietari pelkäsi. Se sai hänet luopumaan Jeesuksen seuraajan identiteetistään ja vaihtamaan sen ”tässä on nyt vain yksi utelias kuljeskelija, joka on tullut katsomaan, mitä ihmettä täällä keskellä yötä touhutaan” identiteettiin.

Pelko lamauttaa, saa sulkemaan suun tai sanomaan jotan, mitä me saamme myöhemmin katua. Siksi Raamatussa toistuvat moneen kertaan sanat "Älkää pelätkö". Ohjekin sieltä löytyy pelon voittamiseksi: "Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon" (1.Joh.4:18). Täydellinen rakkaus ja Jeesuksen rakkaus meitä lipsuvia, vaikenevia ja horjuvia seuraajiaan kohtaan. Kun tuon rakkauden ymmärrämme, vapaudumme turhista ja kahlitsevista peloista.

Raamatusta löytyy myös toinen kohta, joka haluaa auttaa meitä horjuvan identiteettimme kanssa.  Siinä korostetaan "suun tunnustuksen" tärkeyttä (Room.10:10). Jos me niin sanotusti näytämme värimme eli ilmaisemme olevamme tunustavia kristittyjä ja Jeesuksen seuraajia, saamme samalla kelpo annoksen arvostelun, vähättelyn ja pilkan purevuudelta suojaavaa teflonpintaa. Voipa kydä jopa niin, että joku pilkkaajista, joka salaa pohtii sydämessään elämää suurempia kysymyksiä, tulee juttelemaan niistä kanssamme kahdenkesken.

Uusien alkujen aamu on myös huomenna

Kukon laulu iski PIetarin sydämeen kuin tuhat volttia. Jeesuksen sanat palautuivat hänen mieleensä. Pietarin maailma romahti. Hön katui ja itki katkerasti. Kaikki tuntui sortuneen. Ei ollut jäljellä kuin paluu Gennesaretille kalastajan ammattiin.

Jeesuksella oli toisenlaiset ajatukset. Kuolleista noustuaan hän lähti kieltäjän perässä Galileaan Gennesaretin järven rantaan. Eikä hän vain antanut Pietarille anteeksi. Hän nimitti Pietarin seurakuntansa ensimmäiseksi johtajaksi ja kirkkoherraksi.

Samoin Jeesus haluaa tehdä meidän kohdallamme, kun pelkäämme, olemme hiljaa ja piilotamme uskomme Jeesukseen muiden katseilta. Armosta ja Jeesuksen rakkaudesta myös me saamme Pietarin lailla aloittaa alusta. Myös meidät Jeesus haluaa lähettää uudelleen matkaan kohtaamaan syntisiä ja eksyneitä kertomalla heille hyvää sanomaa Vapahtajastamme.

------------------ 

Teksti perustuu Reijon Mattämaan Majatalokahveella sununtaina 9.4.2017 pitämään puheeseen. Kaikkien Majatalokahveitten ajankohdat, aiheet ja puheiden tekstit

----------------

Sunnuntaina 23.4.2017 klo 14 PIhlavan pirtissä on aiheena:

Mistä paha ilmestyi Jumalan tyhjästä luomaan maailmaan?