Varo virtuaalisia kirouslaattoja

Englannin lounaisosassa sijaitseva Bath on kuuluisa kuumista lähteistään. Kaksi vuosituhatta sitten roomalaiset valloittajat rakensivat sinne hienon kylpylän. Sen yhteydessä oli temppeli, jossa vieraat saattoivat käydä rukoilemassa.

Temppelin raunioissa tehdyissä kaivauksissa löydettiin kymmenittäin salaperäisiä pieniä laattoja. Kylpylävieraat olivat kirjoittaneet niihin rukouksiaan. Lähes kaikki rukoukset sisälsivät erikoisen pyynnön. Niiden kirjoittajat halusivat jumalien langettavan kirouksen ja jopa kuoleman jonkun ihmisen päälle,

Rukoilija kirjoitti laattaan jonkun ihmisen nimen ja kuvaili rikosta, jonka tämä oli tehnyt. Lopuksi rukoilija kertoi, millä tavalla hän halusi jumalien vahingoittavan kyseistä ihmistä. Erinomaisessa kirjassaan ””. John Ortberg kertoo esimerkin tällaisesta kirousrukouksesta:

”Docimedus on hukannut kaksi käsinettä. Hän pyytää, että käsineet varastanut henkilö menettäisi järkensä ja silmänsä temppelissä siinä paikassa, jonka jumalatar osoittaa.”

Olipa sitten kysymys kuinka rakkaista käsineistä tahansa, pyyntö vaikuttaa kovin ankaralta.

Tällaisia rukouslaattoja ei ole löytynyt vain Englannista. Samanlaisia laattoja on löytynyt kaikkialta roomalaisten hallitsemilta alueilta ympäri Välimerta. Laatat ovat myös saaneet erityisen nimen. Niitä on alettu kutsua kirouslaatoiksi.

Voittamattomalta näyttäneessä Rooman valtakunnassa ei lyöjälle käännetty toista poskea.  Loukkaajaa lyötiin takaisin kaksi kertaa kovemmin. Sairaista ei huolehdittu, ellei heillä ollut tukenaan arvostettua sukua tai paksua rahakukkaroa. Monia kansoja valtansa alle pakottanut Rooman valtakunta oli vahvojen, rohkeiden ja omia etujaan ajavien yhteiskunta. Siellä sääli oli sairautta ja anteeksi antaminen heikkoutta. Siunauksen ja anteeksiannon sijasta hankalan lähimmäisen ylle rukoiltiin kirouksia ja kuolemaa.

Matteuksen evankeliumin 12. luvun jakeessa 25 Jeesus ilmoittaa, millainen loppu tuollaista itsekkyyden ja väkivallan kulttuuria odottaa:

"Jokainen valtakunta, joka jakautuu ja taistelee itseään vastaan, tuhoutuu, eikä myöskään kaupunki tai perhe kestä, jos sitä repivät riidat.” (Matt.12.25)

Runsaat neljäsataa vuotta noiden sanojen jälkeen ennen niin mahtava Rooman valtakunta hajosi sisältä, luhistui ja joutui valloittajien tuhoamaksi.

 ”Riita repii, sopu rakentaa.” Tämä vanha viisaus on totta niin valtioiden kuin yksityisten ihmistenkin elämässä. Tästä huolimatta me olemme paljon herkempiä moittimaan kuin kannustamaan. Mielipiteet kärjistyvät, ja netin keskustelupalstoilla käytetään eri mieltä olevista yhä jyrkempiä ja loukkaavampia ilmaisuja.

Jeesus kertoo Luukkaan evankeliumin 6. luvun jakeissa 27-30, mikä on hänen seuraajiensa käyttäytymiskoodi:

"Mutta teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin.  Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie.” (Luuk.6:27-30)

Miten erilainen maailmamme olisikaan, jos toteuttaisimme Jeesuksen kehotusta siunata eikä kirota. Jos puhuisimme toisistamme yli kirkkokunta-, puolue- ja seurakuntarajojen enemmän hyvää kuin pahaa. Jos kannustaisimme enemmän kuin moittisimme. Jos luottaisimme enemmän ja syyttelisimme ja tuomitsisimme vähemmän.

Hyvän puhuminen ja toisen kunnioittaminen kuuluvat jo hyviin käytöstapoihin. Ilman niitä ihmisten välinen rakentava ja hyviä hedelmiä tuottava kanssakäyminen ei ole mahdollista.

Siunaaminen ei kuitenkaan ole pelkkää hyvän puhumista. Sillä on myös paljon laajempi ja syvällisempi merkitys. Kun me siunaamme, me pyydämme Jumalan siunausta toiselle ihmiselle, kodille tai tapahtumalle. Siunatessamme me turvaudumme Jumalan Raamatussa ilmoittamiinsa lupauksiin siunata niitä, jotka sitä häneltä pyytävät. Kun me siunaamme, työnjako on selvä: Me pyydämme siunausta, mutta Jumala siunaa.

Siunauksen pyytämisessä on kaksi tasoa. Me pyydämme Jumalan siunausta ajallisille ja hyvin käytännöllisille asioillemme kuten työlle, toimille, toimeentulolle, perheelle ja läheisille. Samalla me pyydämme myös hengellistä siunausta. Me pyydämme, että  Jumalan armo, rakkaus ja elävä Sana saavat laskeutua siunaamiemme ihmisten ylle heidän koko elämässään aina iankaikkisuutta myöten.

Jumala ei siunaa sinua tai minua siksi, että me olemme eläneet hänen mielestään hyvää elämää, tai edes pyrkineet siihen. Siunaus ei ole palkka. Siunaus on lahja, jonka Jumala armossaan ja rakkaudessaan antaa hyväksi katsomallaan tavalla ja ajalla häneen turvautuvalle ihmiselle. Meidän tarvitsee vain luottavaisina suostua jäämään odottamaan sen siunauksen alle.

Herran siunauksessa me pyydämme Jumalaa kääntämään kasvonsa meidän puoleemme. Pyynnöllä me tunnustamme, että Jumalalla olisi monia syitä hylätä meidät ja kääntää meille selkänsä. Tämän tietäen me pyydämme, että hän armossaan, hyvyydessään ja Jeesuksen tähden kääntäisi kasvonsa meitä kohti, siunaisi meidät.

Raamatusta löytyy monia esimerkkejä siunauksista ja siunaamisesta. Pyydän saada vielä lopuksi siunata sinut käyttämällä kaikkein vanhimpien, käytetyimpien ja tutuimpien siunausten joukkoon kuuluvan siunauksen sanoja. Ota vastaan siunaus:

Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua.
Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen.
Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Aamen

----- 

Teksti perustuu maanantaina 25.1.2021 pitämääni Radio Patmoksen aamuhartauteen