Pöydälläni on jälleen aikamoinen pino kirjoja. TV7 Kirja ohjelman seuraava kuvauspäivä lähestyy. Eräs tuolloin kuvattavien jaksojen erikoisin ja varmasti keskustelua herättävin kirja on Perry Stonen ”Parantava ateria, Uuden liiton leivän ja viinin merkitys kristityille” (Kuva ja Sana 2009).
Kirjasta nousee esille kaksi merkittävää kysymystä, joista varsinkin toinen herättää varmasti keskustelua ja myös väkeviä vastaväitteitä.
Voiko ehtoollispöytä oikein ymmärrettynä ja lähestyttynä olla paikka, jossa ehtoollisvieras saa kokea jopa fyysisen parantumisen? Perusteluksi ajatukselle Perry nostaa Psalmin 103:2-3, Jesajan 53:5 ja Matteuksen 8:17. sekä suuren määrän muita raamatunkohtia.
Ehtoollinen merkitsee Kristuksen kohtaamista. Miksei ehtoollinen siis voisi olla myös eheytymisen ja fyysisen paranemisen paikka? Näin tiedetään Suomessakin tapahtuneen, joten tästä Perryn kirjan kohdasta selvittiin vielä aika helposti.
Toinen Perryn esille nostama teema liittyy kodeissa vietettäviin yhteyden aterioihin. Perustaen näkemyksensä mm. Apostolien tekojen toisen luvun jakeeseen 46, hän kertoo kodista kotiin kiertäneestä päivittäisestä leivän murtamisesta. (Apt.2:46). Sen jälkeen hän kysyy, onko ehtoollisen vietto rajattu vain seurakunnan jumalanpalveluksiin ja kirkkorakennuksiin vai olisiko se sallittu myös perhepiirissä tai pienen ystäväjoukon kesken? Asiaa eri näkökulmista pohdittuaan Perry on vahvasti sitä mieltä, että yleiseen pappeuteen kuuluu oikeus leivän murtamiseen ja viinipuun antiin. Hän jopa ryhtyy kirjassaan antamaan tällaiseen käytännön ohjeita.
”Parantava ateria” on ajankohtainen kirja. Monet kristityt viettävät jo kaikessa hiljaisuudessa perhepiirissä tai ystäviensä kanssa yhteyden aterioita. Netin keskustelupalstoilla käydään vilkastuvaa keskustelua kotiehtoollisista. Toiset kannattavat innolla paluuta alkuseurakunnan käytäntöön, toiset torjuvat tuollaisen jyrkästi pitäen ainoana oikeana tapana papin tuttujen sanojen saattelemana ja mieluiten kirkon alttarilla jakamaa ehtoollista. Esimerkiksi osoitteessa kannatetaan innolla kotiehtoollisia, kun taas osoitteessa ne torjutaan jyrkästi.
Vaikka nuo teemat parantumisesta ja kotiehtoollisista nousevat Perryn kirjassa vahvasti esille, niin toki kirjassa on muutakin. Hän mm. toteaa, ettei ehtoollinen ole maaginen kaava eikä vain muistoateria. Se on Messiaan juhla Jumalan valtakunnan todellisuudessa tässä ja nyt. Tätä näkökulmaa myös me korostimme voimakkaasti siinä joukossa, joka runsaat pari vuosikymmentä sitten suunnitteli ja käynnisti Agricolan kirkossa Tuomasmessuja.
Perry on perusteellinen ja asiastaan hyvin innostunut. Hän käy läpi Raamattua ja kaivaa tietoja alkuseurakunnan yhteyden aterioiden vietosta. Hän löytää runsaasti ehtoolliseen liittyvää aineistoa myös Vanhan testamentin kirjoituksista. Oman osansa saa myös kehitys, joka vähitellen muokkasi kodeissa harrastetusta leivän murtamisesta papiston kirkoissa suorittaman ja tarkoin säädellyn ehtoollisenvieton. Myös eri tunnustuskuntien tavat viettää ehtoollista sekä ehtoolliskäsitykset eli ehtoollisen teologiat esitellään kirjassa.
Mitä tästä kaikesta pitäisi sanoa TV7 Kirja ohjelmassa? Mitä nostaa esille ja mitä jättää sivuun, kun aikaa on niukasti? Mitä mieltä sinä olet? Onko sinulla kukaties kokemusta Perryn esille nostamista asioista?
Tällä hetkellä en sitä vielä tiedä, mitä kameroiden edessä tulen sanomaan. Torstaihin 17.12. mennessä asia on ratkaistava. Katsojille se paljastuu vasta 24.1.2010 kello 19.30, kun kyseinen Kirja ohjelman jakso lähetetään ensimmäisen kerran.