Voimatonta on veretön evankeliumi

1800-luvun lopussa kristinuskolla ja kirkoilla oli vielä vankka asema koko Euroopassa. Esimerkiksi Englannissa koettiin tuolloin väkeviä herätyksiä. Kirkot täyttyivät ja tulisieluiset evankelistat kokosivat suuria ihmisjoukkoja puistoihin ja katujen kulmauksiin.

Eräs tuon ajan englantilaisista evankelistoista ja saarnaajista oli vuonna 1829 syntynyt William Booth. Pelastusarmeijan perustamisen lisäksi hänet muistetaan saamastaan erikoisesta profetiasta. Tuona kirkkojen kukoistuksen aikana hänen profetiansa tuntui varmasti aivan käsittämättömältä. Nyt runsaat sata vuotta myöhemmin se näyttää toteutuneen hätkähdyttävän tarkasti.

William Booth ennusti, että tulee aika, jolloin kristinusko ja Jumala siivotaan yhteiskunnan marginaaliin. Näin hän profetoi:

”Noina aikoina politiikka ei tunne eikä tunnusta Jumalaa. Eurooppaa hallitsee uusi poliittisten johtajien sukupolvi, joka ei pienessäkään määrässä ota päätöksissään huomioon Jumalaa”.

Profetia sisälsi vakavia sanoja myös kirkoille ja seurakunnille sekä niiden paimenille:

”Silloin julistetaan taivasta ilman helvettiä. Tulee päivä, jolloin tapahtuu suuri irrottautuminen siitä, mitä Raamattu nimittää täyden totuuden evankeliumiksi. Silloin saarnataan Raamatun profetian mukaisesti korvasyyhyyn.”

William Booth myös ennusti tulevina aikoina julistettavan sellaista vesitettyä evankeliumia, jossa saarnataan anteeksiantamusta ilman parannuksentekemistä. Lisäksi hän sanoi, että tuona aikana tulee olemaan paljon uskonnollisuutta, jossa ei ole sijaa Pyhälle Hengelle.

Tämän hartauden yhteydessä ei ole mahdollista paneutua tämän syvällisemmin William Boothin yli sata vuotta vanhaan profetiaan. Nostan kuitenkin siitä esille vielä yhden asian, joka koskee yhä kipeämmin monia meidän aikamme saarnoja, puheita ja hartauksia:

Noina päivinä ”Kristikunta elää ikään kuin ilman Kristusta. Kristus ei ole siellä, missä veri ja tuli eivät ole voimassa - kieltäkää noista sanoista toinen, ja teillä on kristillisyyden muodot, mutta teillä ei ole Kristusta."

Toisin kuin monet meidän aikamme puhujat apostoli Paavali julisti ahkerasti ja uupumatta ristiinnaulittua ja ylösnoussutta Jeesusta Kristusta. Hän julisti ristiinnaulittua Kristusta riippumatta siitä, miten maailma hänen tarjoamaansa evankeliumiin suhtautui:

”Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Onhan kirjoitettu: Minä hävitän viisaitten viisauden ja teen tyhjäksi ymmärtäväisten ymmärryksen. ---

Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus.” (1.Kor.1:18-19 ja 22-24)

Paavali jatkaa tämän teeman käsittelyä 2. kirjeessään Korintin seurakunnalle.   Sen toisen luvun alussa hän huudahtaa: 

”Kun tulin luoksenne, veljet, en julistanut Jumalan salaisuutta teille suurenmoisen puhetaidon tai viisauden keinoin. En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta.” (1.Kor.2:1-2)

Galatalaiskirjeen kirjeen 6. luvussa hän vakuuttaa, ettei hän tahdo ikinä kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä.” (Gal.6:14)

Paavali myös profetoi. Hän paljasti hengelliselle pojalleen Timoteukselle jo lähes pari vuosituhatta ennen William Boothin profetiaa, millaisia ihmiset tulevat Jeesuksen paluun edellä olemaan. Toisessa kirjeessään Timoteukselle Paavali sanoo ihmisten silloin olevan itserakkaita, rahanahneita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, rakkaudettomia ja hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia. Pitkän luettelonsa, josta mainitsin vain muutaman asian, Paavali päättää sanoihin: ”heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.” (2 Tim. 3:5)

Tämä maailma pitää hulluutena jo ajatustakin siitä, että Jeesuksen hirveä kärsimys ja verinen kuolema ristillä oli ainoa tapa pelastaa synnin orjuuteen joutuneet ihmiset iankaikkiselta kuolemalta ja rangaistukselta.

Galatalaiskirjeen 3. luvun alussa Paavali kirjoittaa jotain, mikä sopii hyvin myös kaikille saarnaajille ja puhujille, jotka ovat alkaneet arastella tai jopa hävetä puhumista ristiinnaulitusta Jeesuksesta sekä synnistä, sovituksesta ja parannuksenteosta. Näin Paavali kirjoittaa:

”Te mielettömät galatalaiset, kuka teidät on lumonnut? Asetettiinhan teidän silmienne eteen aivan avoimesti Jeesus Kristus ristiinnaulittuna!” (Gal.3:1)  

Rukoillaan, ystävät, että me emme maailmaan mukautuen alkaisi hävetä ristin evankeliumia. Ja ettemme me ikinä kieltäisi häntä, joka antoi henkensä ja verensä meidän pelastukseksemme.

Siunausta päivääsi, Jeesuksen kalliisti lunastama ystäväni! 

 --- 

(Teksti perustuu Radio Patmoksen aamuhartauteen, jonka pidin maanantaina 29.9.2020)