Miten suhtautua profetioihin, osa 3. Kristinuskolla oli 1900-luvun alussa vielä vankka asema. Väki täytti kirkot ja väkevät herätykset ravistelivat kristikuntaa erityisesti Englannissa ja Yhdysvalloissa. Tuolloin esille nousi profetia, joka useimmista varmasti tuntui tuulesta temmatulta. Nyt yli sata vuotta myöhemmin William Boothin saama profetia on toteutumassa järkyttävän kirjaimellisesti.
Millaisista oloista William Boothin profetia nousi
William Booth (10.4.1829 – 20.8.1912) oli brittiläinen metodistisaarnaaja ja intohimoinen evankelista. Hän erosi metodistikirkosta, kun hänen ei sallittu ryhtyä kiertäväksi evankelistaksi. Yhdessä lahjakkaan ja lujatahtoisen vaimonsa Catherine Mumfordin kanssa hän aloitti 1865 vapaan evakelioimistyön Itä-Lontoossa. Heihin liittyi joukko uskovaisia, jotka halusivat toimia heidän kanssaan. Työryhmä otti vuonna 1878 nimen Salvation Army. William Booth toimi perustetun Pelastusarmeijan ensimmäisenä kenraalina. Williamin ja hänen vaimonsa Catherinen perheeseen syntyi kahdeksan lasta Evangeline, Bramwell, Ballington, Kate, Herbert, Emma, Marie ja Lucy.
Williamin Boothin sosiaalinen, hengellinen ja kirjallinen toiminta oli niin laajaa ja tuloksellista, että hänelle ehdotettiin siitä Nobelin kirjallisuuspalkintoa, joka kuitenkin jäi häneltä saamatta
Uskomattoman tarkka kuusiosainen profetia sadan vuoden takaa
William Boothin profetiassa on kuusi kohtaa. Kun muistamme, millaisissa olosuhteissa Booth profetian yli sata vuotta sitten sai, voimme vain hämmästellä sen osuvuutta ja terävyyttä. William Boothin aikana kristinuskolla ja kirkoilla oli vielä vankkumaton asema. Lähes kaikki kuuluivat kirkkoon. Tuolloin meidän aikanamme tavallisiksi käyneet avioerot, avoliitot, samaa sukupuolta olevien viralliset parisuhteet olivat jotain, mitä kukaan ei osannut edes kuvitella.
Yhtä mielikuvituksellisilta tuntuivat ajatukset kristinuskosta siivotuista kouluista, uskonnon julistamisesta yksityisasiaksi ja kirkkojen päätyminen ravintoloiksi tai bingohalleiksi. Kaiken tuon perusteella voimme sanoa, että parhaimmalla mahdollisellakaan arvauksella Booth ei olisi voinut osua profetian sisältämään tekstiin. Jo tältä pohjalta koeteltuna hänen profetiansa on aito ja Jumalalta kirkoillemme ja seurakunnillemme vakavaksi varoitukseksi tarkoitettu.
Tässä ovat William Boothin profetian sisältämät kuusi kohtaa:
1. Kristinusko ja Jumala siivotaan yhteiskunnan marginaaliin
”Noina aikoina politiikka ei tunne eikä tunnusta Jumalaa. Koko läntisen maailman virallinen valtiopolitiikka on sellaista, että hallinnon eri tasoilla ei enää pelätä Jumalaa. Eurooppaa hallitsee uusi poliittisten johtajien sukupolvi, joka ei pienessäkään määrässä ota päätöksissään huomioon Jumalaa.”
Jumalan sijasta maailmaa hallitsee mammona. Kaikki asiat mitataan taloudellisilla intresseillä. Jumala, joka käskee pyhittämään lepopäivän, on tuotannon, tehokkuuden ja kaupankäynnin kannalta häiriötekijä. Siksi hänet käskyineen on siirrettävä pois julkisuudesta, yhteiskunnan marginaaliin ja yksityisasiaksi.
Valtioiden päämiehet ja muut päättäjät, jotka aikoinaan toivottivat kansalleen Jumalan siunausta ja kertoivat rukoilevansa maansa puolesta, joutavat historian roskakoriin. Tilalla ovat reaalipoliitikot ja kylmään järkeen luottavat tuoton maksimoijat. Rohkaiseva poikkeus tästä on presidenttimme Sauli Niinistä uudenvuodenpuheeseen sisällyttämine siunauksentoivotuksineen.
2. Taivas ilman helvettiä
”Silloin julistetaan taivasta ilman helvettiä. Tulee päivä, jolloin tapahtuu suuri irrottautuminen siitä, mitä Raamattu nimittää täyden totuuden evankeliumiksi. Silloin Raamatun profetian mukaisesti saarnataan korvasyyhyyn. Kuulijat määräävät, mitä saarnatuoleista julistetaan: ”Puhukaa lempeitä, makeita sanoja. Puhukaa taivaasta, jättäkää meidät vapaiksi, jotta emme joutuisi rasittumaan, kun saarnaatte helvetistä.”
Tämä William Boothin profetian kohta ei selityksiä kaipaa. Riittää kun avaamme Raamattumme ja luemme sieltä:
”Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja. (2 Tim.4:3-4)
3. Anteeksiantamusta ilman parannuksen tekemistä
”Tuolloin kristikunta on täynnä anteeksiantamusta ilman parannuksen tekemistä. Kristikunnasta katoaa se Raamatun oppi, että anteeksisaamista ei voi olla ilman parannuksentekoa synnistä.”
Yhä useammin hengelliset puheet ja saarnat tuntuvat viestittävän: ”Tule sellaisena kuin olet – ja jää vapaasti juuri sellaiseksi kuin olet”. Puheella synnistä ja parannuksenteosta ei haluta pahoittaa ihmisten mieliä. Synnistä, parannuksenteosta, pyhästä elämästä ja itsensä Jumalalle pyhittämisestä ei enää saarnata. Sellaisen myötä armo on käynyt niin halvaksi, ettei Jeesuksesta tarvitse paljon edes puhua.
4. Perusteetonta pelastusiloa
”Päivinä ennen Jeesuksen tuloa monet ovat täynnä pelastusiloa, vaikka eivät ole uudestisyntyneet ylhäältä.”
Jeesuksen opetus siitä, että ainoa tie Jumalan luo kulkee hänen kauttaan, on unohtumassa. Moni uskoo, että kukin tulee uskollaan autuaaksi. Tämä ei ole ihme, kun myös monet papit tuntuvat ajattelevan, että kaikilla uskonnoilla on sama jumala, jonka luo on monta tietä. Jokainen voi siis tuunata itselleen oman jumalan, niin hyvän ja rakastavan, ettei synnistä tarvitse pelätä rangaistusta. Ja kuinka rangaistusta voisi edes olla olemassa, kun helvetti, josta Jeesus puhui, on keksitti vain ihmisten pelottelemiseksi.
5. Uskonto ilman Pyhää Henkeä
”Noina aikoina tulee olemaan paljon uskontoa ilman Pyhää Henkeä.”
Kun Raamattu riisutaan ihmeistä selittämällä ne tieteellisesti mahdottomina pelkiksi vertauskuviksi tai mielikuvituksen tuotteeksi, myös Pyhä Henki ihmeineen, merkkeineen ja armolahjoineen käy mahdottomaksi. Uskosta tulee tieteisuskolla marinoitua uskonnollisuutta, jossa rituaalit ja perinnäissäännöt ovat korvanneet elävän uskon, neitseestä syntyneen ja kuolleista ylösnousseen Jeesuksen sekä yhä vieläkin ihmeitä tekevän Jumalan.
Raamatussa kuvataan voimatonta kristillisyyttä, joka toimii ilman Pyhää Henkeä. Sellainen on uskonnollisuutta ja tämän maailman tapoihin mukautunutta kulttuurikristillisyyttä, joka ei puhuttele eikä haasta muutokseen ja parannuksentekoon:
”heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman.” (2 Tim. 3:5)
6. Kristinusko ilman Kristusta
”Kristikunta elää ikään kuin ilman Kristusta. Kristus ei ole siellä, missä veri ja tuli eivät ole voimassa - kieltäkää noista sanoista toinen, ja teillä on kristillisyyden muodot, mutta teillä ei ole Kristusta."
Veri ja tuli olivat William Boothille niin tärkeitä, että hän liitti sanat Pelastusarmeijan vaakunaan. Ilman Jeesuksen syntiemme sovitukseksi vuodattamaa verta meillä ei ole pelastusta. Ilman Jeesuksen seuraajille luvattua Pyhää Henkeä Jeesuksen seuraajien seurakunta on voimaton ja tämän maailman tuulten heiteltävissä.
Viime vuosien aikana on yhä useammin kuultu jopa pappien torjuvan Raamatun sanan syntien sovittamisesta Golgatan ristillä. Tämän he perustelevat Jumalan suunnattomalla rakkaudella kaikkia ihmisiä kohtaan. He sanovat, ettei Jumala, joka on rakkaus, olisi voinut ikinä lähettää Poikaansa kärsimään niin tuskallista ja veristä kuolemaa. Niinpä sovitusopin täytyy olla ihmisten väkivaltaan taipuvaisen mielikuvituksen tuotetta.
Monissa kirkkokunnissa on toteutumassa Laodekian seurakunnan kolkko esimerkki: Jeesus Kristus, jota Raamatussa, tunnustuskirjoissa, kirkkolaissa ja kirkkojärjestyksessä sanotaan kirkon ja seurakunnan pääksi, ollaan käytännössä työntämässä seurakunnan seinien ulkopuolelle.
Surullisen esimerkin siitä, mitä jälkikristillinen ja Jeesuksen hylännyt aika on, tarjoaa Helsingin seurakuntien lehti Kirkko ja kaupunki. Se julkaisi 16.4.2014 Juhani Huttusen kirjoituksen, jonka kaltaisia on vuosittain saatu pääsiäisen aikoihin lukea Helsingin Sanomien palstoilta.
Seurakuntien kustantaman lehden kirjoituksen punaisena lankana on Raamatun pääsiäisajan kertomusten uskottavuuden kyseenalaistaminen. Mukaan oli myös otettu Helsingin yliopiston eksegetiikan dosentin pastori Matti Myllykosken jo vuosien ajan mediassa omana ”pääsiäistervehdyksenään” toistamat väitteet: Kuvaus pääsiäisaterialla tapahtuneesta Jeesuksen ja opetuslasten ehtoollisenvietosta on tekstiin jälkeenpäin tehty keinotekoinen lisäys. Jeesus naulittiin ristiin jo ennen Raamatun kertomaa ajankohtaa ja päätyi rikollisten joukkohautaan.
Kristinusko ilman Jeesuksessa ihmiseksi syntynyttä Jumalaa, ilman syntien sovitusta Golgatan ristillä ja pääsiäisaamun ylösnousemusta ei tarjoa pelastusta eikä iankaikkista elämää. Yksin ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika Jeesus voi pelastaa. Hän on ainoa tie, totuus ja elämä, ainoa tie Jumalan luo.
Profetian tarkoitus on varoittaa ja johtaa parannukseen
Paavali julistaa (Gal.1:8), että vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille toisenlaista evankeliumia, niin hän olkoon kirottu. Tuohon aikaan ei ollut vielä virkapapistoa, piispoja eikä teologian tohtoreita, joten Paavali käytti varoituksessaan valheopettajista korkeinta tuolloin mahdollista auktoriteettia eli enkeleitä.
Miksi Paavali käytti noin kovia ja jyrkkiä sanoja? Siksi, että evankeliumi ilman ”verta ja tulta” tuo väistämättä mukanaan kirouksen sekä julistajalle että valhe-evankeliumin vastaanottajalle. Ilman Kristusta ei kenelläkään ole pelastusta. Jeesus on ainoa tie Jumalan luo. Kaikki muut tiet vievät iankaikkiseen vaivaan ja kadotukseen. Pitäkäämme siis kaksin käsin kiinni Raamatun Sanasta, verestä ja tulesta!
------------------
William Boothin profetian sanoma on hätkähdyttävän tarkasti samanlainen kuin monien muiden lopunajan kristillisydestä ja maailmantapahtumista kertovat profetaaliset näyt.
Hieman alempana on linkit mm. edellä mainittuihin samoja varoituksia ilmoittaneisiin profetioihin. Eroja löytyy lähinnä vain siinä, että esimerkiksi Emanuel Minosin välittämässä prodetiassa tuodaan yksityiskohtaisemmin esille sotien syttyminen ja moraalin romahtaminen.
Millainen maailma oli William Boothin aikaan 1900-luvun ensimmäisinä vuosina:
-------------------
Sarjan eri jaksoihin pääset suoraan tästä:
1.
2.
3.
9.