Petri Kauhanen
JUMALAN UUTTA LUOVA TYÖ (2) – VIIMEINEN HERÄTYS
JUMALAN SANA SYNNYTTÄÄ JA KOKOAA SEURAKUNNAN
Hänen Sanastaan ja Hengestään olemme syntyneet elävään toivoon, joka nyt on kerskauksemme aihe. Kristus ei ainoastaan ole pelastanut meitä, Hän on meissä, seurakunnassaan, kirkkauden toivo ja Hän haluaa ilmestyä meidän kauttamme maailmalle sen ainoana toivona. Raamatun mukaan Jumala ei ole luonut meitä turhaan, vaan saamaan pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa ja olemaan Hänen seuraajiaan tässä ajassa aina tulevaan aikaan asti.
JUMALA ON KUTSUNUT SINUT
Sinun kuuliaisuudestasi riippuu se, saako Jumalan pelastussuunnitelma toteutua kauttasi tässä ajassa. Jokaisella uskovalla on erityinen tehtävä ja saamallamme kutsulla on tarkoitus. Apostoli Paavali kirjoittaa. ”Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet; ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut.” 2. Kor. 5:14-15.
SANAN KYLVÄMINEN, HEDELMÄN KASVAMINEN JA SADONKORJUU
Koko luomakunta, ihminen sen mukana, noudattaa luomisjärjestystä. Siihen kuuluvat Luojan jo alussa asettamat kylvön ja korjuun lait, ajat ja periaatteet. Se mikä on alussa luotu Kristuksessa, tulee myös Hänessä päätökseen aikanaan. Luomisjärjestyksen mukaan ensin tulee valkeus, jonka Jumala erottaa pimeydestä. Tätä kutsutaan vanhurskauden periaatteeksi. Valon luomista seuraa elämä kaikessa runsaudessaan, ja voima tuottaa hedelmää. Kolmanneksi kasvit tuottavat siemenestä hedelmää lajiensa mukaan. Raamatun mukaan luomisjärjestys pysyy voimassa niin kauan kuin maa pysyy. Kaikilla asioilla auringon alla on myös aikansa ja hetkensä, kuten Saarnaaja kirjassaan sanoo. Ihmiselämän on määrä tuottaa hedelmää. Yhdeksästä Hengen hedelmästä suurimpana mainitaan rakkaus. Gal. 5:22. Raamattu puhuu alusta loppuun saakka Jumalan sanan kylvämisestä, kasvusta ja korjuusta ihmiselämässä ja luomakunnassa. Samanlainen Sanan kylvön ja korjuun järjestys nähdään myös Jumalan pelastushistoriassa. Uuden testamentin viimeinen kirja Ilmestyskirja puhuu Kaiken Luojasta ja luotujen vastauksesta evankeliumin kutsuun. Tähän aikojen lopussa tapahtuvaan sadonkorjuuseen viittaavat Raamatun profetiat toistuvasti. Voimme tehdä itsellemme kaksi ajankohtaista kysymystä. Ensinnäkin olemmeko kasvamassa siihen tehtävään missä meitä pian tarvitaan? Toiseksi, olemmeko Jumalan kansana ja seurakuntana selvillä siitä, missä ajassa me elämme? Voimme nähdä Kristuksen kirkon historiassa olleet suuret käänteet erityisinä ”kylvämisen” ajanjaksoina.1500 luvun alun uskonpuhdistus ja 1900 luvun alun helluntailiikkeen synty ovat olleet sellaisia. Kristilliset kirkot ja liikkeet ovat tehneet kylvötyötä, mutta kylvetyn sanan suotuisaa kasvua ja kypsymistä sydämissä ja elämässä on liian usein häirinnyt malttamaton korjuumentaliteetti. Aikaa, kasvua ja sadon kypsymistä ei ole odotettu eikä ymmärretty. Jos ei ole saatu välitöntä tulosta, kylvö on jätetty kesken.
VALMISTAUTUMISEN JA YHTEENTULEMISEN AIKA
Moniin osiin jakaantuneen kristikunnan keskuudessa kristittyjen yhteysliikkeet ovat voimistuneet ja kantaneet hedelmää 1960 luvulta alkaen. Tällä hetkellä kaikilla mantereilla leviävä 7/24-rukousliike haastaa kristittyjä yhdessä rukoilemaan maansa ja kotipaikkakuntiensa puolesta. On helppo nähdä kuinka maailmanlaajaa Kristuksen seurakuntaa valmistetaan vaiheittain edessä olevaan suureen ”loppuselvitykseen.” Sitä edeltää rukous ja seurakunnan kokoaminen yhteen. Suurena apuna tapahtumien ymmärtämisessä ovat Jeesuksen omat vertaukset kylväjästä, sinapinsiemenestä, hapatuksesta, nisusta ja lusteesta, kallisarvoisesta helmestä ja mereen lasketusta nuotasta. Matt. 13:1-50. Edessä olevaa sadonkorjuuta varten Herra on valmistamassa suurta hengellistä nuottaa, johon saalis kootaan. Nuotan silmät ja verkosto muodostuu siitä vuorovaikutuksesta ja kommunikaatiosta, joka tapahtuu Kristuksen ruumiin jäsenten välillä. Vuorovaikutus ei kasva vain paikallisseurakunnissa vaan myös eri palvelustehtävien, seurakuntien ja tunnustuskuntien välillä koko maailmanlaajassa Kristuksen ruumiissa. Yhteen tuleminen tapahtuu Efesolaiskirjeen neljännessä luvussa kuvatun periaatteen mukaisesti: me kasvamme Häneen, joka on kaiken pää. Tapahtuu suuri ”yhteensovittelu hengessä.” Jumalan Henki johtaa pastorit tapaamaan toisiaan, samoin profeetat ja apostolit tulevat yhteen. Kokonaiset seurakunnat alkavat kommunikoida toisten erilaisten seurakuntien kanssa. Yhteen ruumiiseen tuleminen tapahtuu Jeesuksen Kristuksen persoonan kautta, ei erilaisten oppien tai opillisten korotusten kautta. Tämä vaikuttaa sen, että ”nuotta” kestää repeämättä koossa.
HENGEN SYNNYTYSKIVUT
Puhuessaan yleisistä maailmanlopun enteistä, Jeesus vertaa niitä naisen synnytyskipuihin. Matt. 24:8 Ne alkavat äkisti, toistuvat aluksi hitaammin ja vaimeammin. Myöhemmin ne tulevat säännöllisiksi ja voimakkaammiksi. Voimme laskea ”synnytyskipujen” alkaneen uskonpuhdistuksen ajasta. Yli 200 vuotta kului ennen kuin toinen kipu seurasi ensimmäistä, sitten 100 vuotta seuraavaan, ja nyt kivut toistuvat kymmenen vuoden välein. Reformaatiosta alkaen myös erilaiset Kristuksen ruumiin palveluvirat on asetettu ennalleen. Ef. 4:11. Ensin asetettiin ennalleen pastorit, sitten evankelistat. Karismaattinen liike toi tullessaan opettajan viran ja 1990 luvulla tulivat profeetat. Viimeisessä vaiheessa seurakuntaan tulee apostolinen auktoriteetti takaisin. Pyhät tehdään valmiiksi palveluksen työhön. Juuri nyt esiin on noussut Jumalan sanan auktoriteetti. Meillä voi olla hengellinen auktoriteetti vain siinä määrin kuin Kuningas hallitsee meitä. Kirkon heikkouden ja voimattomuuden yksi syy on siinä, että olemme saaneet auktoriteettimme ihmisiltä. Samanaikaisesti kaikenlainen manipulaatio, valheellisuus, leimaaminen ja syyttäminen ovat arkipäivän uutisissa. Sielunvihollinen kohdistaa hyökkäyksensä erityisesti Jumalan luomistyöhön ja Jumalan sanaan. Kun seurakunta alkaa palvella ja palvoa enemmän temppelin Herraa, Herran temppelin sijasta, todellinen yhteys seuraa. Yhteys Kristuksen ruumiissa ei kasva siten, että teemme kaiken samalla tavalla, vaan siten että alamme kaikki seurata yhtä ja samaa Herraa.
TUOMIO ALKAA JUMALAN HUONEESTA
Vertauspuheessaan nisusta ja lusteesta, Herra sanoo enkeleiden kokoavan hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja kotka tekevät laittomuutta. Matt. 13:39-41. Tämä tapahtuu ennen sadonkorjuuta. Kysymyksessä ei ole rangaistus vaan seurakunnan puhdistaminen sen lopunajallista tehtävää varten. Seurakunnan on seistävä lujalla pohjalla, maailman ajautuessa suurimpaan pimeyteen. Jes. 60:1-2. Ihmisen ylpeys tulee painumaan alas ja jokainen Jeesuksen seuraaja joutuu nöyrtymään. Jes. 2:11-12. Ainoa pakotie on Jeesuksessa Kristuksessa oleminen ja hänessä pysyminen. Ilmestyskirjan seitsemästä seurakunnasta Laodikea on esimerkki lopunajan kirkosta. Vaikka tämä seurakunta sai tuomion penseydestään, sille annettiin myös kaikkien aikojen suurimmat lupaukset, jos se vain tekisi parannuksen. Ilm. 3:14-21. Hengellisen näkymme ja auktoriteettimme tulee perustua Herran näkemiseen ja Hänen äänensä kuulemiseen.
VAINO
Ennen lopullista seurakunnan kokoamista se tulee kokemaan nöyryytyksen. Meidän veljiemme syyttäjä tulee käymään ennenäkemättömällä voimalla Kristuksen ruumiin jäsenten kimppuun. Kristittyjen suuri kiusaus on uskoa ne syytökset, joita esitetään heidän johtajiaan ja Herran palvelijoita vastaan. Seurakunnan tulee rukoilla erityisesti henkien erottamisen lahjaa. Meidän tulee tuntea toisemme hengen mukaan, eikä huhujen perusteella. Meidät on kutsuttu siunaamaan toisiamme.
ISRAEL JA KIRKKO
Kristillisen kirkon käsitys juutalaisten ja Israelin paikasta Jumalan pelastussuunnitelmassa on ollut jakautuneena kahteen äärimmäiseen käsitykseen. Toiset ovat nähneet ainoastaan syntyperäisten juutalaisten ja Israelin kansan ratkaisevan merkityksen lopunajan sadonkorjuussa. Toiset tuntevat vain hengellisen Israelin, kirkon, johon kuuluvat kaikki ”hengeltään” ympärileikatut juutalaiset. Lopunajan tehtäväänsä valmistautuva kirkko tarvitsee oikean ymmärryksen itsensä ja Israelin välisestä suhteesta toimiakseen oikein. Raamatun kirjoitukset osoittavat molempien, sekä luonnollisen Aabrahamin siemenen, että Hengen mukaan syntyneen siemenen kuuluvan Jumalan lunastussuunnitelmaan. Langenneen luomakunnan lunastus ja ennalleenasettaminen tapahtuu sekä hengessä, että maan päällä. Juutalaiset ja ”pakanat” toteuttavat yhdessä lopunajan sadonkorjuun. Room. 11:5.
VALVOMINEN JA RUKOILEMINEN
Jeesuksen keskeisimmät opetukset hänen paluutaan edeltävistä tapahtumista painottavat palvelijoiden vastuunalaista asemaa Herransa edessä. Uskollisuus annettujen tehtävien hoitamisessa, kärsivällisyys kanssapalvelijoita kohtaan ja valppaana pysyminen korostuvat. Herran paluun hetki yllättää kaikki, mutta ymmärtäväiset palvelijat ovat varautuneet siihen etukäteen. Millaisia asioita meidän tulisi huomioida?
1. Rakentaa elämämme ja uskomme ainoan asetetun perustuksen, Jeesuksen itsensä varaan.
2. Poistaa kaikki sellaiset esteet ja muurit, jotka erottavat meidät Herrasta ja toisista uskovista
3. Vaeltaa ja olla Herran sapatin levossa
4. Valmistautua hengellisesti ja fyysisesti
5. Muistaa, että vanhurskas elää uskosta, ei pelosta
6. Luottaa siihen, että ymmärrys Raamatun ilmoitukseen edessä olevasta sadonkorjuusta ja Herran paluuta edeltävistä tapahtumista tulee lisääntymään.
Lopunajan suureen sadonkorjuuseen viittaavia Raamatunkohtia Vanhassa testamentissa
5. Moos. 4:29-30 Juutalaiset palaavat aikojen lopulla Jumalansa luo ja ovat hänelle kuuliaisia.
Jes. 2:2- Juutalaisen kansan ja pakanakansojen rauhanaika ja nöyrtyminen.
Jes. 17:7 Ihminen kääntää katseensa Luojaan, kaiken alkajaan.
Jes. 35 Profeetan kuvaus pelastuksen ajan ihanuudesta.
Jes. 43:18-19 Jumalan uutta luova työ
Jes. 44:3 Jumalan vuodattaa Henkensä kansansa ylle.
Jes 45:8 Maa avautuu ja antaa hedelmänsä pelastuksen.
Jes. 60 Jumalan kansan ylle koittava kirkkaus
Jes. 61: 11 Vanhuskauden versoaminen
Jooel 2:23 Jumalan kansan ylle vuodatetaan syyssade ja kevätsade ja se elpyy
Uudessa testamentissa
Matt.13:36-50 Jeesuksen selitys vertaukseen nisusta ja lusteesta, peltoon kätketystä aarteesta, kauppiaasta ja helmestä ja nuotasta.
Jaak. 5:7-8 Jaakobin kehotus kärsivällisyyteen sadonkorjuun ja Herran paluun odotuksessa.
jne.