Vanha mies alkoi oitis syödä ja juoda lausumatta minkäänlaista ruokarukousta. Niinpä Aabraham kysyi vieraaltaan, eikö tämä palvele elävää Jumalaa?
Vanha mies vastasi: ”Minä palvelen jumalanani tulta enkä mitään muuta.”
Kun Abraham kuuli tämän, hän suuttui, tempaisi miehen kädestä ruoka-astiat, tarrasi miestä olkapäistä ja paiskasi hänet ulos teltasta.
Myöhemmin illalla Jumala puhutteli ystäväänsä Aabrahamia ja kysyi, missä sinun vieraasi on?
”Heitin hänet ulos, kun hän ei palvellut sinua,” Aabraham vastasi.
”Minä olen sietänyt häntä kahdeksankymmentä vuotta, vaikka hän ei kunnioita minua. Etkö sinä olisi voinut sietää häntä edes yhtä iltaa?” Jumala sanoi.
------
Miten usein käykään niin, että meidän rakkautemme ja ystävällisyytemme loppuvat juuri silloin, kun niiden pitäisi puhjeta kauneimpaan kukkaan tuottaakseen kunniaa Luojallemme!
Kun muukalainen asuu luonasi teidän maassanne, älkää sortako häntä. Muukalainen, joka asuu teidän luonanne, olkoon niinkuin maassa syntynyt teikäläinen. Rakasta häntä niinkuin itseäsi, sillä tekin olitte muukalaisina Egyptin maassa. (3.Moos.33-34)
(402)