Zulujen käyttämä ansa ei ole mitään sen kummallisempaa kuin iso vesimeloni. Melonin siemenet ovat apinan suurta herkkua. Tämän tietäen zulut leikkaavat melonin kylkeen reiän, joka on juuri ja juuri kyllin suuri, että apina saa siemeniä tavoitellessaan työnnettyä siitä kätensä sisälle.
Apina työntää kätensä reiästä melonin sisälle ja hamuaa kouraansa niin paljon siemeniä kuin suinkin mahdollista. Sitten apina yrittää vetää nyrkkiin puristetun kätensä ulos reiästä. Se ei onnistu, sillä siemeniä puristava nyrkki on liian suuri mahtuakseen reiästä. Apina kiskoo ja tempoo, kaikki turhaan. Se ei voi saada kättään vapaaksi, ellei se avaa nyrkkiään ja luovu siemenistä.
Apinan käydessä epätoivoista taisteluaan zulut hiipivät pensaikosta ja pyydystävät apinan. Herkullisista siemenistä, joita se on himoinnut, on tullut apinalle tappava ansa.
Maailma on täynnä herkullisia ansoja, joihin ihmiset voivat jäädä satimeen. Ansoista tavallisimpia ja kavalimpia on ahneus.
Me ajattelemme helposti, että jos meillä olisi riittävästi rahaa, riittävästi valtaa, tarpeeksi suuri asunto tai komeampi auto kuin naapurilla, niin silloin me olisimme onnellisia. Tämä ajatus muodostuu pakkomielteeksi, jonka tyydyttämiseksi monet uhraavat koko elämänsä, ihmissuhteensa ja terveytensä.
Maailma rakentaa kasvulle, rikastumiselle ja ahneudelle: ”Nyt, heti minulle kaikki!”
Jeesus neuvoi omiaan perustamaan elämänsä toisenlaisille asioille, rakkaudelle ja antamiselle.