”Ei ole mitään muuta niin jäätävän kylmää kuin sydän, josta rakkaus on kuollut. Mikään ase ei ole niin julman pistävä kuin kuolleen rakkauden katkeroittama kieli. Sen jälki on pistohaava, joka ylettyy sydämeen asti.
Kun rakkaus kuolee, kuolee usein myös inhimillisyys, armahtavaisuus, toisen kunnioittaminen ja velvollisuudentunne. Kuolevat myös annetut lupaukset. Kuolleen rakkauden lähellä kaikki paleltuu.
Rakkaus voi myös väsyä, mutta väsynyt rakkaus kärsii salassa: se ei syytä raskaasti toista. Sen nyrkki on sidottu, vaikka hellyys onkin kadonnut.
Väsynyt rakkaus elää, vaikka ei jaksaisi sitä osoittaakaan. Se on mykkä ja kulkee yksinäisiä, etäisiä polkuja äänetönnä. Se on kuin kaunis kukka, joka on unohdettu kastella”
------------------
Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.
Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. (1.Joh. 4:7-11)