Mummi on leipomassa kakkua. Hänen murrosikäinen pojanpoikansa tuli kertomaan mummilleen, kuinka kaikki menee pieleen. Koulunkäynti ei suju, kotiolot ovat surkeat,
seurustelu tyttöystävän kanssa tökkii ja naamaan tunkee näppylöitä.
Mummo jatkoi leipomista kuunnellen samalla pojan valitusta. Sitten hän käntyi poikaan päin ja kysyi, tahtoisiko tämä maistiaisia? Poika ilahtui ja vakuutti haluavansa.
- Tässä, ota vähän ruokaöljyä, sanoi mummi.
- Yäk, vastasi poika.
- Entäs pari raakaa kananmunaa? mummi jatkoi.
- Inhottavaa! tiuskausi poika.
- Haluaisitko mieluummin jauhoja tai leivinpulveria? jatkoi mummi kyselemistä.
- Mikä sua vaivaa, mummi? kysyi mummin tarjouksista tyrmistynyt poika ihmeissään.
- Niin, ne kaikki näyttävät pahoilta yksinään. Mutta kun ne pannaan oikealla
tavalla yhteen, niistä tulee ihanan herkullinen kakku! mummi sanoi.
- Samoin on elämässä. Monesti me ihmettelemme, miksi asiat ovat niin kuin ovat, ja miksi meidän on kestettävä niin pahoja ja vaikeita aikoja. Kuitenkin, kun kaikki nuo asiat loksahtavat paikoilleen, ne vaikuttavat aina parhain päin. Meillä on vain oltava luottamusta, ja viimein niistä syntyy jotain suurenmoista! mummi selitti.
--------------------------
Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, (Room.8:28)
(371)