Voidaan jopa ajatella, että mitä useampia erilaisia lajikkeita, sitä paremmin ne pölyttävät ja tuottavat hedelmää. Jokainen puu tuottaa lajinsa mukaista hedelmää sitä enemmän, mitä runsaammin samassa puutarhassa on muita pölyttäviä lajikkeita.
Suomessa on vanhastaan käytetty valkeaa kuulasta pölyttäjälajikkeena, sillä sen kukkimisaika on pitkä. Lisäksi omenatarhurit pitävät puutarhoissaan usein mehiläispesiä, joita he hoitavat sivutoimisesti. Näin he luovat pölyttymiselle parhaat mahdolliset edellytykset. Kun omenapuut ovat kukassa, ovat meneillään hedelmäntuotannon kannalta äärimmäisen tärkeät päivät.
Englannissa on olemassa omenatarhoja, joissa pölyttäjälajina käytetään ns. paratiisiomenapuuta. Sen hedelmillä ei ole suurtakaan arvoa, mutta lajikkeen merkitys onkin siinä, että se pölyttää ja tekee ympärillään olevista omenapuulajikkeista erittäin tuotteliaita.
Myös Herramme puutarhassa on monenlaisia lajikkeita, pienempiä ja suurempia, vanhempia ja uudempia. Runsaimman sadon ne kaikki kantavat silloin, kun raja-aitoja ei rakennella, vaan erilaisuus nähdään rikkautena ja ristiin pölyttämisen perustana on Golgatan risti.