Öljylähteillään suunnattoman omaisuuden hankkinut upporikas sheikki oli sairastunut vakavasti. Sairaalassa havaittiin, että hänellä oli erittäin harvinainen veriryhmä. Ellei saman veriryhmän luovuttajaa onnistuttaisi löytämään, sheikin henkeä ei kyettäisi pelastamaan.
Kun rahasta ei ollut pulaa, sopivaa verenluovuttajaa ryhdyttiin etsimään laittamalla näyttäviä ilmoituksia eri puolilla maailmaa ilmestyviin lehtiin. Viimein etsintä tuotti tuloksen. Suomesta löytyi juuri oikean veriryhmän omaava henkilö.
Harvinaisen veriryhmän omaava henkilö asui Laihialla. Hänet lennätettiin kiireesti yksityiskoneella Sveitsiin miljonäärejä hoitavaan kalliiseen sairaallaan. Verensiirto suoritettiin ja sheikin elämä pelastui.
Toivuttuaan sheikki halusi kiittää miestä, joka oli pelastanut hänen henkensä. Kun ei muutakaan keksinyt, sheikki kirjoitti laihialaiselle miljoonan dollarin sekin, osti komean Bemarin ja ranteeseen aidon kultaisen Rolexin.
Muutamaa kuukautta myöhemmin sheikin hoitoja jouduttiin uusimaan. Tarvittiin jälleen lisää verta. Niinpä yksityiskone kävi Suomessa noutamassa laihialaisen Sveitsiin. Verensiirto suoritettiin ja sheikki parani täyhellisesti.
Hienossa hotellissa verensiirtojen ajan asunut laihialainen odotti jännnittyneenä, millä tavalla sheikki nyt mahtaisi kiittää henkensä pelastajaa. Viimein hotellihuoneen oveen koputettiin ja sheikin palvelija tuli tuomaan herransa kiitokset: tulppaanikimpun, keksipaketin ja lentolipun reittikoneella Suomeen.
Laihialainen tyrmistyi ja oli äärettömän pettynyt. Hän tuijotti vuoroin kukkia, keksipakettia, lentolippua ja sheikin palvelijaa, joka seisoi vaivautuneena hänen edessään. Viimein hän ymmärsi, mitä oli tapahtunut. Sheikki oli saanut suoniinsa jo aivan liian paljon laihialaista verta.
--------
Jos nauroit tarinalle sheikistä, joka sai suoniinsa laihialaista verta, elämäsi on pidentynyt ainakin rahtusen ilman verensiirtoakin.
Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivuttaa luut.
San. 17:22
Pekka Lahtinen kertoo kirjassaan Luojan lääkkeet, että länsimaiset ihmiset nauroivat vielä 1950-luvulla keskimäärin 18 minuuttia päivässä. Nykyisin aika on laskenut kuuteen minuuttiin päivässä. Lapset nauravat 300-400 kertaa päivässä, aikuiset vain noin 15 kertaa. Kirjassa viitataan myös Ruotsissa tehtyyn tutkimukseen, jonka mukaan tyäpaikan sairauspoissaolot vähenivät 50%, kun ilmapiiriä parannettiin mm. huumorin avulla