Nainen oli todettu vakavasti sairaaksi, ja hänelle oli luvattu
kolme kuukautta elinaikaa. Järjestellessään asioitaan kuntoon, hän esitti
papilleen toiveen tulla haudatuksi haarukka oikeassa kädessään.
Pastori seisoi ja tuijotti naista tietämättä mitä tähän sanoisi. ”Tämä taisi
yllättää sinut?” nainen sanoi. ”No, rehellisesti sanottuna kyllä. Olen hieman
ymmälläni.”
Nainen selitti. ”Niistä useista kerroista, kun olen osallistunut seurakunnan
tilaisuuksiin ja nyyttikestipäivällisiin, muistan aina sen, kun astiat
kerättiin pois, ja joku kuiskasi: ”Pidä haarukkasi.” Se oli minun
suosikkihetkeni, koska tiesin, että jotain vielä parempaa oli tulossa;
samettinen suklaakakku tai ihana omenapiirakka. Jotain nautinnollista ja
mahtavaa.
Niinpä minä haluan ihmisten näkevän minut arkussa haarukka kädessäni, ja
miettivän, miksi tuo haarukka. Ja minä haluan, että sinä sanot heille: ”Pidä
haarukkasi, paras on vielä tulossa.”
------
"Me julistamme, niin kuin on kirjoitettu, mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat." (1.Kor.2:9)
(283)