Pastori oli opiskeluaikanaan sortunut syntiin, joka painoi hänen mieltään. Näin siitä huolimatta, että hän oli jo vuosia sitten katunut lankeamistaan, tehnyt parannusta ja pyytänyt syntiään anteeksi.
Pastorilla oli toinenkin huolen aihe. Seurakunnassa oli vanha nainen, jonka sanottiin rukouksissaan keskustelevan Jumalan kanssa. Hän kuulemma saattoi tehdä Jumalalle kysymyksiä ja myös saada niihin vastauksia.
Pastori suhtautui tuollaiseen erityiskykyyn epäluuloisesti. Viimein hän päätti näpäyttää naista tyylikkäällä tavalla. Hän sanoi naiselle: ”Kun seuraavan kerran seurustelet Herran kanssa, niin voisitko samalla kysyä häneltä, mikä on se synti, johon seurakuntasi pastori opiskeluaikoinaan lankesi?” Nainen lupasi tehdä niin.
Kun pastori tapasi seuraavan kerran vanhan naisen, hän kysyi: ”No, saitko Herralta vastauksen kysymykseesi?”
”Kyllä sain”, nainen vastasi iloisesti ja hetkeäkään epäröimättä.
”Mitä Herra sinulle kertoi?” pastori sanoi katuen sitä, että oli ottanut koko asiaa naisen kanssa puheeksi. Mitä jos nainen ei pystyisi pitämään salaisuutta, vaan kertoisi siitä koko seurakunnalle?
”Jumala tosiaan vastasi minulle. Hän sanoi, ettei hän muista koko asiaa”, nainen vastasi hymyillen.
-----
Anteeksiantava ja laupias on Herra. Hän on kärsivällinen ja hänen armonsa on suuri. Ei hän iäti meitä syytä, ei hän ikuisesti pidä vihaa. Ei hän maksanut meille syntiemme mukaan, ei rangaissut niin kuin olisimme ansainneet. (Psalmi 103:8-10)
Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meidän syntimme. Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin armahtaa Herra niitä, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. (103:12-13)
(405)