Luokan heiveröisin poika pääsi mukaan koulun
jalkapallojoukkueeseen. Joka ikisessä ottelussa hänen isänsä oli katsomossa
kannustamassa häntä. Poika kehittyi ja pääsi pian kotikaupunkinsa
junnujoukkueeseen. Ja taas hänen isänsä nähtiin katsomossa aina; satoi tai
paistoi.
Muut pojat alkoivat kadehtia poikaa, jonka isä oli niin sataprosenttisesti
mukana kaikissa poikansa peleissä. Myöhemmin hän pääsi seuransa
edustusjoukkueeseen. Isä oli edelleen seuraamassa jokaista ottelua ja kannusti
koko joukkuetta sydämensä kyllyydestä. Hänestä tuli katsomossa suorastaan
kuuluisuus.
Kovalla harjoittelulla pojasta kehittyi joukkueensa tähtipelaaja. Eräänä
päivänä hän kertoi valmentajalle isänsä juuri kuolleen, mutta pyysi silti
päästä pelaamaan. Pelin jälkeen valmentaja ihmetteli, miten hän juuri nyt oli
pelannut paremmin kuin koskaan.
”Halusin näyttää isälle, kuinka hyvin osaan pelata”, nuori mies sanoi kyynelet
silmissä. ”Tämän pelin hän varmasti näki. Et ehkä tiennyt, että isäni oli
sokea.”
Ajatusten aamiainen 8.11.2013
-----
Yli kaksisataa muuta hyvää tarinaa löydät