Kirkkoherra oli innokas golfin pelaaja. Aina kun oli vähänkin mahdollista, hän lähti golfkentälle. Golf oli hänelle suoranainen pakkomielle. Eräänä sunnuntaina pitkän sadejakson jälkeen aurinko paistoi kirkkaana. Taivas oli pilvetön, tulli lempeän kevyt ja lämpötilakin juuri sopiva. Oli vain yksi ongelma. Kirkkoherralla oli vuorolistan mukaan määrä toimittaa tuona aamuna jumalanpalvelus.
Aikansa ikkunasta ulos katseltuaan ja hetken itsensä kanssa kamppailtuaan kirkkoherra soitti kappalaiselle, ja kertoi olevansa hieman huonovointinen. Voisiko kappalainen toimittaa messun hänen puolestaan?
Kappalainen lupasi huolehtia kirkonmenoista. Niinpä kirkkoherra pakkasi golfmailansa ja autoonsa ja lähti kaukana toisella paikkakunnalla olevalle golfkentälle, missä kukaan hänen seurakuntalaisistaan ei varmasti voisi häntä nähdä.
Kirkkoherra kaivoi mailat esille ja alkoi onnellisesti pelata. Että elämä saattoikin olla ihanaa!
Enkeli katseli taivaasta kirkkoherraa ja oli kiukkuinen. Hän meni Jumalan luo ja sanoi: ”Katso tuota kirkkoherraa. Hänen pitäisi olla kirkossa toimittamassa jumalanpalvelusta, ja tuolla hän vain pelaa. Tuollaisesta pitäisi rangaista jollain tavalla!”
Jumala nyökkäsi hyväksyvästi.
Alhaalla golfkentällä kirkkoherra oli parhaillaan valmistautumassa ensimmäiseen lyöntiinsä. Hän löi palloa, joka nousi kauniisti korkeuksiin, kiisi vaivattomasti ilman halki yli sadan metrin matkan, ja putosi viimein suoraan reikään. Täydellinen hole-in-one!
Kirkkoherra oli hämmästyksestä sanaton ja samalla aivan innoissaan. Loistavampaa lyöntiä ei kukaan voisi edes kuvitella!
Enkeli, joka oli ehdottanut kirkkoherran rankaisemista, oli järkyttynyt. Hän kääntyi Jumalan puoleen ja sanoi: ”Anteeksi, mutta luulin, että sinä aioit rangaista häntä.”
Jumala hymyili ja sanoi: ”Ajattelepa asiaa. Kenelle luulet hänen voivan kertoa onnistuneesta lyönnistään?”