Ystävältäni murtui sääriluu laskettelu-rinteessä ja hän joutui liikkumaan kahden viikon ajan kyynärsauvojen varassa. Hän kertoi kuinka sai tuskaiselle särylleen hyvitystä ihmisten osoittamasta myötätunnosta.
”Minulle avattiin ovia, minua autettiin linja-autoon, minulle annettiin tilaa hississä. Ihmisten miellyttävä suhtautuminen oli johtaa minut houkutukseen käyttää sauvoja kauemmin kuin oli tarpeenkaan. Mutta heti kun jalkani oli parantunut niin, että saatoin jälleen kävellä ilman sauvoja, alkoi niin tutuksi tullut tyrkkiminen, etuileminen ja töniminen uudelleen. Ihmiset muuttuivat entisensä kaltaisiksi.
Silloin tulin ajatelleeksi, että varmaan jokaisella meistä on murtunut luu jossakin osassa kehoamme. Ei tietenkään sananmukaisesti, vaan kuvainnollisessa mielessä. Jokaisella on heikko kohtansa, jota toisten tulisi varoa.
Sain myötätuntoa osakseni, kun jokainen saattoi kyynärsauvojen ja kipsin kautta todeta minulla olevan fyysisen vamman. Mutta elämässäni on ollut vaikeampiakin tilanteita, jolloin olisin kaivannut toisten huomiota ja ymmärrystä.
Olen pyrkinyt palauttamaan tuon kokemukseni mieleeni mahdollisimman usein ja yritän opetella kohtelemaan toisia ihmisiä niin kuin he olisivat katkaisseet jalkansa.”
Ajatusten aamiainen 6.11.2012