"Ajattelepa jos meidän jokaisen sisällä olisi vain tietty määrä sanoja. Silloin ennemmin tai myöhemmin sanat loppuisivat, vai mitä? Etkä koskaan tietäisi milloin nuo sanat loppuisivat, koska jokainen käyttää niitä eri määriä, sanojen loppuminen olisi täysin yksilöllistä. Sanat saattaisivat loppua vaikka kesken lauseen - etkä voisi koskaan lopettaa aloittamaasi lausetta.
Siis - jospa se olisikin totta. Jos jäljellä olisin enää vain tuhat tai
kymmenen tuhatta sanaa, mitä sanoisit? Ja kenelle? Sano tärkeät asiat tärkeille
ihmisille nyt - kun sanoja on vielä jäljellä." (Charles de Lint)
John Greenin 2014 suomeksi julkaistulla nuorten kirjalla on nimi, joka sopii hyvin Charles de Lintin ajatusten saatteeksi.
Raamatussakin puhutaan sanoista:
Hurskaan sanat ruokkivat monia, tyhmät nääntyvät ymmärryksen puutteeseen. (Sananlaskut 10:21)
Hurskaan sanat ovat rakkauden sanoja, jumalattoman puhe valhetta ja vimmaa. (Sananlaskut 10:32)
Ystävän sanat ovat nuorta hunajaa: makeat mielelle, virvoittavat ruumiille. (Sananlaskut 16:24)
Kaikki sanat uupuvat kesken, kukaan ei saa sanotuksi kaikkea. Silmä ei saa näkemisestä kylläänsä eikä korva täyttään kuulemisesta. (Saarnaaja 1:8)
Samoin kieli on pieni jäsen, mutta se voi kerskua suurilla asioilla. Pieni tuli sytyttää palamaan suuren metsän! Ja kielikin on tuli; meidän jäsentemme joukossa se on vääryyden maailma. Se saastuttaa koko ruumiin ja sytyttää tuleen elämän pyörän, itse liekehtien helvetin tulta.
Kaikki eläimet voi ihminen kesyttää ja onkin kesyttänyt, nelijalkaiset, linnut, matelijat ja meren eläimet, mutta kieltä ei yksikään ihminen pysty kesyttämään. Se on hillitön ja paha, täynnä tappavaa myrkkyä. Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me myös kiroamme ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja. Kiitos ja kirous lähtevät samasta suusta. Tämä ei käy, veljeni! Eihän samasta lähteensilmästä pulppua makeaa ja karvasta vettä. (Jaak.3:5-11)
(292)
.