Kaksi
siementä oli rinta rinnan kevään muhevassa mullassa. Ensimmäinen siemen sanoi:
"Minä tahdon kasvaa! Haluan työntää juureni syvälle alla olevaan multaan
ja työntää versoni yläpuolellani olevan maakuoren läpi!" Ja niin siemen
kasvoi.
Toinen siemen sanoi: "Minua pelottaa. Jos työnnän juureni alapuolella
olevaan multaan, kuka tietää mikä minua pimeässä odottaa? Jos työnnyn kovan
pinnan läpi ulkoilmaan, saatan vahingoittaa herkkiä versojani. Ei, on paljon
parempi odottaa siksi kunnes vaaroja ei enää ole". Ja niin siemen odotti.
Varhaiskeväällä pihamaalla raaputellut kana löysi odottavan siemenen ja muitta
mutkitta söi sen.
Ja mikä oli tarinan opetus? Jos kieltäydymme ottamasta riskejä ja kasvamasta, elämä nielaisee meidät.
-Patty Hansen
(Ajatusten aamiainen 13.1.2016)
------------
VIRSI 490,
4. ja 5 säkeistö
Mä taimi olen sun tarhassas
ja varten taivasta luotu,
sun armollisehen huomahas
jo syntymästäni suotu.
Mua suojaa sä, Isä armoinen,
sun Henkes voimalla vielä
ja tieni johdata taivaaseen,
iäiseen elohon siellä.
(329)